Näkökulmia muotoiluun ja koulutukseen

Millaisista lähtökohdista kehittämisen tai uudistamisen pitäisi lähteä? Alla joitakin vaihtoehtoja ja näkökulmia, joiden mukaan muotoilun sisältöjä kenties voisi jakaa ja ottaa suunnittelun pohjaksi.

1. Muotoilun tulokset ja ilmenemismuodot

• Palvelut, immateriaalisuus
• 3-ulotteisuus, materiaalisuus (3D)
• 2-ulotteisuus, pinnat (2D)
• Muotoilukokonaisuudet ja niiden hallinta (Design Management)

2. Talous ja kulttuuri

• Teollinen muotoilu - lisäarvo taloudelle ja käyttäjälle (tässä järjestyksessä)
• Taideteollinen muotoilu - kulttuurinen itseisarvo, muut lisäarvot käyttäjälle ja taloudelle
• Palvelut vai kokemuksellisuus, kokemuksellinen palvelu vai palveluna kokemus?

3. Historia, nykyisyys ja tulevaisuus

• Omat kompetenssit ja perinteiden arvot tai taakka
• Nykyinen elinkeinoelämän rakenne
• Tulevaisuus voi olla mitä tahansa nykyisyydestä riippumatta ja meistä itsestämme riippuen (Olli Hietanen, TSE)
• Nykyisyyden myötäilyn ja visioivan kyseenalaistamisen suhde

4.  Ihminen ja yhteiskunta

• Ihminen käyttäjänä, asiakkaana, kuluttajana ja kansalaisena
• Talous ihmisen kautta. ihminen talouden kautta, kokonaisuudesta yksilöön, yksilöstä kokonaisuuteen - yhteiskunnallisuus, markkinalähtöisyys vai yksilöllisyys?
• Jos muotoilu on hyvinvoinnin yksi mahdollistaja, mitkä ovat näkemykset hyvinvoinnin mittareista ja hyvinvoinnin tavoittelemisen tavoista ts. mikä koetaan hyvinvoinniksi?

5. Identiteetin merkitys

• Oma identiteetti, erilaisuus - Ainoa ja paras, Outous ja muista poikkeavuus (Alf Rehn, ÅA - TS 13.12.09)
• Yhteinen identiteetti, samankaltaisuus - Lähes yhtä hyvä, yhtä hyvä, parempi kuin muut

6. Yleismaailmallisuus ja paikallisuus

• Palvellaanko aluetta suoraan vai yleisten periaatteiden kautta?
• Alueellisten painopisteiden ja yleismaailmallisen kehityksen suhde 

Muotoilun holistinen koulutusohjelma?

Palvelumuotoilun merkitys on lisääntynyt ja tulee vielä lisääntymään. Käytännössä se tarkoittaa muotoilun laajentumista sekä fyysisten esineiden konteksteihin että kokonaan immateriaaliseen eli aineettomaan muotoiluun. Holistisessa muotoilukäsitteessä kaikki muotoilu liittyy johonkin kokonaisuuteen, joka pitää ymmärtää ainakin yleisellä tasolla ennen kuin voi keskittyä johonkin kokonaisuuden osaan. Alla Mikko Kalhaman näkemysten pohjalta laadittu kuvio muotoilun kentän laajenemisesta muotoiluintensiivisyydeksi. Koko muotoilun voi nähdä erilaisina palveluina ja palvelukokonaisuuksina, joihin kuuluu sekä aineellista että aineetonta muotoilua. Palvelujen kohteena voi olla yksityiset käyttäjät/kuluttajat/asiakkaat (B to C), yritykset (B to B) tai voittoa tavoittelemattomat tahot ja organisaatiot. Kun palvelu on koulutusta ammattikorkeakoulussa, on ensisijaisena palvelun käyttäjänä opiskelija, ja valmistuneiden opiskelijoiden ja projektien kautta elinkeinoelämä ja muu yhteiskunta.

Muotoilun osa-alueiden laajeneminen ja toisiinsa limittyminen (Tarmo Karhu Mikko Kalhaman luonnoksesta)

Opiskelijan näkökulmasta kokonaisuuden voi nähdä matkana (journey), jossa ensimmäinen palvelukontakti (touchpoint) voi olla esimerkiksi hakuopas, lehti-ilmoitus tai nettisivut. Palvelumuotoilun näkökulmasta jo tässä vaiheessa on mahdollista vaikuttaa matkan onnistumiseen. Jatkossa kaikki opiskelun osat opintojaksoista työjärjestyksiin jne. ovat palvelujen näkökulmasta onnistumisien tai epäonnistumisien mahdollisuuksia. Tässä mielessä esimerkiksi opintosuunnitelma (OPS) on helppo nähdä tällaisena palvelukokonaisuutena, matkana, jossa opintokokonaisuudet ja -jaksot ovat matkan merkityksellisiä osia. Tavallaan ajattelu yleensä varmaan meneekin niin, että opiskelu on matka ammattilaisuuteen (AMK).

Koulutus matkana palvelujen kokonaisuudessa. (Tarmo Karhu)

Holistinen lähtökohta sinällään on itsestään selvä: kaikilla asioilla on erilaisia huomioon otettavia yhteyksiä ja konteksteja - jopa tynnyrissä tapahtuvilla (viskikin ottaa kypsyessään osansa tammitynnyristä ja tammitynnyri ottaa osansa huokosiensa kautta muusta ympäristöstä). Kun tämä holistisuus on ensimmäinen lähtökohta, innovatiivisuuteen olennaisesti liittyvä monialainen kanssakäynti myös ymmärretään itsestään selvästi tarpeelliseksi. Kaiken ei silti tarvitse tapahtua aina monialaisessa yhteistyössä ja omat erikoisosaamisalueet ovat edelleen yhtälailla ja ensisijaisesti tarpeellisia.

Olennaisina osina holistista muotoilukäsitettä, palveluiden kontekstia, ovat mm. käyttäjälähtöisyys ja kestävä kehitys. Käyttäjälähtöisyys on ehkäpä tärkein muotoilijan ohjenuora ja muotoilijan omin osaamisalue. Jos kestävä kehitys määritellään ympäristöllisenä, kulttuurisena, sosiaalisena ja taloudellisena kestävyytenä, se oikeastaan sisältää kaiken muun, mikä muotoilijan työtä ohjaa ja mihin muotoilijan työllä voi olla vaikutusta. Toisaalta käyttäjälähtöisyys ja kestävä kehitys ovat myös päällekkäisiä, koska esimerkiksi kulttuurisesti, sosiaalisesti, ympäristöllisesti tai taloudellisesti kestämätön muotoilu ei voi olla holistisesti katsottuna kovin käyttäjälähtöistä tai päinvastoin. Ehkä kuitenkin riittää, että tämä päällekkäisyys tiedostetaan.

On siis yksi muotoilukäsite, jonka sisällä on erilaisia erikoistumisalueita. Miten nämä erikoistumisalueet sitten pitäisi määritellä? Tällä hetkellä käytössämme olevat jaottelut ovat sekä asiasisällöllisiä että materiaaleihin nojaavia: teollinen muotoilu, tuotemuotoilu ja valmistus, tekstiili- ja vaatetussuunnittelu. Kaikilla on sinällään paikkansa jatkossakin, mutta ovatko otsikot sopivia kuvaamaan sisältöä parhailla mahdollisilla tavoilla, ovatko sisältöjen painotukset kohdallaan, sopivatko nimet keskenään yhteen ja täydentävätkö jaottelun eri alueet luontevasti toisiaan?

Alla linkin kautta muotoilun koulutuksemme nykyinen yleiskuvaus sekä suuntautumisiemme määrittelyt http://www.turkuamk.fi/Public/default.aspx?nodeid=13696&culture=fi-FI&contentlan=1

Simple, ergonomic, artistic and commercial

In Design Museum London I saw fine exhibitions: Less and More – The Design Ethos of Dieter Rams. His ten principles of design are absolutely up to date. Also there was an exhibition Ergonomics – Real Design, which brought up nicely the importance of user perspective in design through real design projects. In Tate Modern (it was huge!) I saw POP LIFE - Art In a Material World, where Andy Warhol and his followers showed the commercial side of art.

Richard Hamilton: Toaster Deluxe 1, 2008 (and Me)


These three exhibitions forms a great combination, that includes the different sides of design and all important. Dieter Rams’ line “Less, but better” evolves Mies van der Rohe’s famous slogan “Less is more” further. In the works of Rams, the esthetics is not the main focus, but the user experience. Normally, people’s life goes from desire followed by boredom followed again by desire and so on. In the design of Dieter Rams the product in a shop is maybe not so desirable, but the desire for it grows in the use of the product and no boredom will follow. A good simplicity needs a lot of work through complexity – achieving the simple is not as easy as the result may look. So simplicity is one desired design character.

Less and More, The Design Ethos of Dieter Rams & Ergonomics - Real Design


In the Ergonomics – Real Design exhibition focus was in the user of the product. There were different kinds of products from Fisco’s Handheld Tape Measures to the CERN Control Room. To understand the user designer may need to build things aiding the understanding, for example a suit that simulates the older age physical abilities. That one was used in designing the first Ford Focus. It can be called ergonomics or user centered design, but I think it’s the same focusing to the end user of the product. A designer is like a novelist or an actor, who has to know the human nature to be able to write or act a person. A designer also has to get into the user's skin – both the mind and the physics, like into the suit in the Ford Focus project. It is the basic of design.

Ergonomics and Safety Research Institute, Loughborough University: Third Age Simulation Suit, 1994.

The user is not always the customer, but the designer has to notice the difference and design for them both. That’s how we move to the third exhibition, POP LIFE – Art In a Material World in Tate Modern. There the shamelessly commercial artists like Andy Warhol, Jeff Koons, Takashi Murakami etc were shown as a self made brands. As Warhol has said “The best business is the best art” they have made their art to successful business. I 'm not worried if they are good art or not, I just see the connection between commercial pop art and good design. Artistic features and semantics give meaning to design so that the user wants to have the product. However to making user to want to keep the product longer the artistic features also have to go deeper in the product – they have to be at the heart of the product in composition of the elements and in true understanding of human nature and its needs. As well the pop art also is more than it first may seem. Anyway, economics is always an important part in design, whether the design is for commercial or non commercial purposes.

As a conclusion: Good Design is simple, includes the human aspects (the thin cover over an ape) and is shamelessly artistic and commercial

Tate Modern in London and POP LIFE

Innovaatioyhteisöteoriaa

Tässä hankesuunnitelmaa julkiseksi, jolloin se ainakin teoriassa on kommentoitavissa. Siitä otsikko.

Hankkeen tavoitteena on edistää PK-yritysten ja luovien alojen yritysten tuotekehitys- ja innovaatio-osaamista. Tähän tavoitteeseen pyritään yhteisöllisellä projektitoiminnalla, missä yhteisön muodostavat tuotekehitys- ja innovaatio-osaamista hakevat yritykset ja organisaatiot, oppilaitokset (Turun AMK ja kumppanit) opiskelijoineen ja opettajineen sekä toteutukseen osallistuvat yhteistyöyritykset (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Osapuolet muodostavat innovatiivisen yhteisön osallistumisen kautta (Karhu 2009)


Innovaatioyhteisön vaikutuksia
Yleisellä tasolla projektilla haetaan yhtä ratkaisua innovatiivisuuden tarpeeseen yhteisömäisen toiminnan kautta. Innovatiivisuus on niin yrityksille kuin oppilaitoksillekin säilymisen edellytys. Turun ammattikorkeakoulun monialaisuutta, yritysyhteyksiä ja kansainvälisiä yhteyksiä hyödyntämällä on mahdollista luoda kehittävä ja kehittyvä yhteisö, joka tukee luovuutta ja innovatiivisuutta. Konkreettisesti ratkaisuja haetaan asiakasyritysten tuotekehityksen ja innovoinnin ja näiden prosessien osaamisen kehittämistarpeisiin, opiskelijoiden ammatilliseen kasvuun, oppilaitoksen koko potentiaalin hyödyntämiseen, yhteistyöyritysten osaamisen lisäämiseen sekä kansainvälisten yhteyksien kehittämiseen. Kaiken pohjalla verkostoituminen osallistavan toiminnan kautta, missä yhdistävänä tekijänä ja punaisena lankana on muotoilu ja muotoiluajattelu.
Asiakasyritykset
Tuotekehitys- ja innovaatio-osaamisen merkitys yritystoiminnassa ymmärretään periaatteellisella tasolla melko laajasti, mutta käsitykset käytännön toteuttamisen tavoista voivat pk-sektorilla olla melko suppeita. Myös resurssit tarvittavaan tuotekehityksen laajuuteen usein puuttuvat. Future Design Lab -innovaatioyhteisö mahdollistaa asiakasyrityksiltä saatavien haasteiden laaja-alaisen käsittelyn, koska yhteisön toiminnassa on mukana opiskelijoita, ohjaajia ja yritysten ammattilaisia monialaisesti. Ymmärrys kokonaisuudesta osineen mahdollistuu prosessiin osallistumisen kautta. Prosessiin tuo laajuutta monialaisuus sekä opiskelijoiden tuoreet ideat ja innostus. Syvyyttä tuo ohjaajien ja erikoisosaajien ammattitaito ja näkemykset.
Osallistumisen kautta asiakasyritysten osaaminen ja hiljainenkin tieto on mahdollista saada käyttöön ja hyödyntää uuden kehittelyssä. Toisaalta osallistavuudella varmistetaan prosessiosaamisen lisääntyminen, vaikkei tuotekehitysprosessin tulokset suoraan johtaisikaan taloudelliseen menestykseen. Näin innovaatiotoimintaan aina sisältyvä taloudellinen riski ikään kuin kevenee. Prosessissa muodostuvista suhdeverkostoista tulee luonnollisesti jatkossa osa asiakasyritysten aineetonta pääomaa.

OpiskelijatTuotekehitys- ja innovaatio-osaaminen on keskeinen osa muotoilun opintoja ja merkittävänä myös tekniikan ja talouden aloilla. Yhteisissä yritysten kanssa tehtävissä projekteissa opitaan toisilta monialaisesti ja erilaiset asiayhteydet laajasti hahmottaen. Omien ajatusten monialaisiin vertaisnäkemyksiin (yhteisön opiskelijat) sekä mestarien syvälliseen tietoon (ohjaajat ja yritysten ammattilaiset) peilaaminen synnyttää luonnostaan innovatiivisuutta ja luovuutta. Ilman rikastavaa vuorovaikutusta eli luovassa tyhjiössä innovatiivisuutta ei synny (Pekka Himanen, 2007). Aktiivinen osallistuminen prosessiin osana monialaista ja -ulotteista yhteisöä antaa sen merkittävimmän osaamispääoman, jota jatkoreferensseinä toimivat projektituotokset ja syntyneet suhdeverkostot täydentävät.

OppilaitoksetAmmattikorkeakoulujen yksi merkittävä tehtävä Suomessa on alueellisen elinkeinoelämän palveleminen mm. T&K-toiminnan ja työvoimaksi valmistuvien opiskelijoiden kautta. Alueellisenkin menestymisen edellytyksenä on alueellisten rajojen ylitse ulottuva ajattelu puhumattakaan konkreettisista suhdeverkostoista. Vaikka opiskelumahdollisuuksien tasa-arvoisuuden katsotaan olevan yksi suomalaisen koulutuksen menestyksen tekijöistä, oppilaitokset kilpailevat käytännön tasolla lahjakkuuksista niin opiskelijoiden kuin henkilökunnankin suhteen. Lahjakkuudet hakeutuvat sinne, missä tehdään mielenkiintoisia asioita mielenkiintoisilla ja menestyksellisillä tavoilla viihtyisissä luovuutta tukevissa ilmapiirissä ja ympäristöissä. Aktiiviset verkostot elinkeinoelämään ja muuhun koulutuskenttään ovat merkittävä tekijä niin ulkoisen kiinnostavuuden kuin sisäisen kehittymisenkin rakentumisessa.

YhteistyöyrityksetInnovaatioyhteisössä mukana oleminen voi olla osa normaalia liiketoimintaa esimerkiksi palvelujen tarjoamisen kautta. Samanaikaisesti se voi olla oman toiminnan kehittämistä ja tuoreena pitämistä. Yhteisen toiminnan kautta on myös mahdollista luontevasti löytää ja rekrytoida osaavia työntekijöitä.

Some thoughts about Innovations

I have been thinking this enriching community and interdisciplinary learning: what are the best ways in making it work at the bachelor level? There are ways and have been for a while now of giving multidisciplinary and creative education at master's level like in ME310-studies at Stanford University U.S. or in IDBM-studies in Helsinki. These studies are international, interdisciplinary and they encourage to creativity. In this kind of studies students will make a long lasting relations and friendships that enrich their lives, also their professional ones. Still, I am sure that first you have to have the enthusiasm for the subject and the social curiosity - that you know you will have fun doing this with these different people. The professional or economic profit will follow, but it can not lead - anyway that is how I think and that is usually forgotten while having the economic expectations as the first and the most important thing. Does economic welfare lead to human welfare or other way around? Which comes first? Which is more important? Do I have to ask?

One challenge, they say, is how to get the most of the multidisciplinary possibilities and not to mix up the students' professional identity - "am I a designer/an engineer etc. or what and what to do with all this knowledge?" This is based on the idea that you have to have professional skills deep enough and by that a growing identity of some profession, before widening skills to other disciplines could make you a better professional. I guess, the Professional Identity is on a healthy base, when the widening the knowledge of yours also deepens your professional skills (as a designer, engineer, teacher or what ever the profession is) instead of fragmenting the identity to irrelevant pieces.

Other challenge is to build up creative environments and creative interactivity between students, teachers and companies. To make a creative spirit you need an enthusiastic teacher, the students who are willing to work together and an environment, that supports many kinds of activity. Good business relations and international connections will help in achieving that too. A Creative Community is a Heterogeneous Community, isn't it?

FC iD - Future Community in Design

Well, I like to play with names. This is a sort of a frame for the "creative community" where design is the glue that combines the different parts together.

Design Factory, Future Design Lab ja Kestävän Innovoinnin Kommuuni

Vierailin perjantaina Otaniemessä tulevan Aalto-yliopiston ensimmäisessä jo käynnissä olevassa osassa, Design Factoryssa. Se on paikka, jossa pyritään mahdollistamaan monenlaista monialaista osallistavaa ja yhteisöllisyyttä tukevaa opiskelua, projektitoimintaa ja start-up -yrittäjyyttä. Itse rakennus on entinen VTT-laboratorio, jonka tilat on opiskelijatyövoimin (pro gradut) suunniteltu ja toteutettu uusiksi. Tilojen muuntelu vaihteleviin tarpeisiin on pyritty tekemään helpoksi. Erilaiset toimijat toimivat tiloissa yhteistyössä ja kaikki tilat ovat kaikkien käytettävissä. Mitä? Kävinkö Pietarin puheilla taivaanporteilla? En sentään, edellä mainitut asiat ovat tietenkin tavoiteolosuhteiden ja -ilmapiirin kuvauksia, mutta todellisuus vaikutti hyvinkin samansuuntaiselta.

Siitä päästäänkin toiseen olennaiseen asiaan eli sisältöihin ja toteuttajiin. Jos Design Factory tarjoaa fyysiset puitteet (3200 neliötä) toiminnalle, on myös toiminnan sisällöillä merkitystä ennen kuin edellä kuvailtuihin olosuhteisiin voidaan päästä. TKK:ssa jo 80-luvulta lähtien järjestetty monialainen ja kansainvälinen PdP-opintojakso (Product Development Project) on yhtenä tärkeänä sisältönä ja monialaisen IDBM-opintokokonaisuuden opinjaksoja pidetään Design Factoryssa, mm. Stanford Universityn kurssille ME310 on mahdollista osallistua IDBM-opintojen kautta. Mukana on myös muita huippuyliopistoja ympäri maailmaa, mm. Indian Institute Of Technology (IIT). Design Factory paikkana on tässä kaikessa vain pieni palikka, mutta rikastavan vuorovaikutuksen mahdollistavana yhtenä paikkana (ainakin ihannetapauksissa) tärkeä osa Aalto-yliopistossa.

Design Factory on "kädet saveen"-hengessään toisaalta myös eräänlainen tunkeutuma käytännön tekemisen ja soveltavan tutkimuksen puolelle eli ammattikorkeakoulujen alueelle. Design Forum Finlandin toimitusjohtaja Mikko Kalhaman mukaan tässä onkin uudenlainen kehittämispaine myös ammattikorkeakouluille, joka taas johtaa yliopistomaailman kehittämiseen ja niin edespäin yhteisen kilvoittelun hengessä. Kilvoittelua pitää olla, vaikka yliopistomaailma ja ammattikorkeakoulut eivät suoraan toistensa kilpailijoita olekaan.

Jos Helsinki on itsestään selvästi keskus suomalaisessa innovaatiotoiminnassa jo kriittisen massansa vuoksi, ei muita alueellisia keskuksia kuitenkaan ole syytä jättää kehittämättä. Näistä yhtenä on ilman muuta Turun alue ja Turun ammattikorkeakoulu yhtenä tärkeänä osana siellä (täällä!). Innovaatiopedagogiikka on Turun AMK:ssa kehitelty pedagoginen kokonaisuus, jossa yhdistellään erilaisia innovatiivisuutta tukevia pedagogisia malleja. Määrittelyä tehdään koko ajan, ehkä hieman hajaantuneestikin: TYT:n tulosalueen opetuksen kehittämisryhmä on määritellyt asiaa ja innovaatiopedagogiikan erilaisia toteutustapoja ja näkökulmia esittävä julkaisu ilmestyy lähiaikoina, toisaalla rehtori Juha Kettunen on tarttunut myös innovaatiopedagogiikan käsitteeseen. Toivonkin, että yhteys tahojen ja esimerkiksi teoreettisen viitekehyksen sekä käytännön toiminnan välillä säilyy. Samaa asiaa voi tietenkin tutkia ja kehittää useammalla taholla, kun punainen lanka on yhteinen ja yhdessä määritelty. Filosofi Pekka Himasen esittämässä Rikastavan vuorovaikutuksen hengessä tietenkin.

Elomme rikastavassa yhteisössä

Filosofi Pekka Himanen esittää Suomalainen Unelma, Innovaatioraportti -teoksessaan rikastavan vuorovaikutuksen/yhteisön teorian. Se perustuu huomioon, että kaikesta virtuaalisuudesta ja digitaalisista verkkoyhteyksistä huolimatta luova huippumenestys keskittyy edelleenkin fyysisesti harvoihin paikkoihin. Erilaisin tilasto- ym. menetelmin hän osoittaa tämän asian konkreettisuuden. Logiikka on se, että me ihmisinä saamme emotionaalista energiaa fyysisestä kohtaamisesta. Ellei fyysinen kohtaaminen olisi olennaista, luovuuden kehityksemme olisi kuulunut kaiken viestintätekniikan myötä kulkea vähenevän fyysisen kontaktin suuntaan, mutta näin ei kuitenkaan ole käynyt: edelleenkin huippuluovuus erilaisin mittarein tarkasteltuna keskittyy fyysisesti hyvin tiiviille alueille, kuten Yhdysvalloissa mm. San Franciscon lahden piilaaksoon, itärannikon yliopistojen ympärille, Manhattanille tai muutamiin muihin keskittymiin muualla maailmassa.

Verkkoyhteisöjen luovuus ja fyysisen kontaktin puuttuminen Himasen esittämässä valossa hieman mietityttää, koska luovuutta selvästi verkoista löytyy. Himasenkin mukaan kyllä innovatiivisuutta tai luovaa ilmapiiriä voi pitää yllä virtuaalisesti, mutta tutkimuksien valossa ei pelkästään. Ehkäpä tämä ilmenee ja tulee todistetuksi Assemblyn kaltaisten tietokoneiden ympärille tehtyjen tapahtumien kautta, joissa samaan fyysiseen tilaan kokoontuu suuri määrä tietokoneharrastajia. Verkossahan siellä pörrätään, mutta läsnäolo on fyysistä ja fyysisyyden tuoma emotionaalinen energia varmaan on tärkeässä osassa erilaista kilvoittelua, mitä tapahtumassa tehdäänkin - Assembly-asiantuntija en ole. Kilvoittelu juuri johtaa luovuuden purskahduksiin, ei kilpailu. Tällöin termeissä on sellainen ero, että kilvoittelussa osaamista jaetaan kummankin eduksi ja vastakilvoittelijaa on tavallaan myös kumppani, kun taas kilpailu on sotaa, jossa vastapuoli pyritään tuhoamaan, jotta kaikki jäisi itselle. Kilvoittelussa jatketaan luovan energian ilmapiirissä jatkuvasti kehittyen, kilpailussa voittajalle jää luova tyhjiö.

Himasen raporttia on käsittääkseni käytetty Aalto-yliopiston suunnittelussa. Turun ammattikorkeakoulun ei ole syytä yrittää olla Aalto-yliopiston kilpailija, mutta samoista periaatteista kai kuitenkin lähdetään. Ammattikorkeakoulussa on omat eronsa yliopistoon verrattuna niinkuin kuuluukin olla, mutta luova yhteisöllisyys lienee meilläkin tavoiteltavaa monessakin mielessä, kuten esimerkiksi opiskelijaviihtyvyyden, oppimistulosten tai sosiaalisten valmiuksien kehittymisen näkökulmista. Täytyy vielä strategioihimme (Turun AMK) perehtyä, mutta epäilemättä niissä tämänkaltaisia asioita onkin kirjoitettuina.

Olen tekemässä ESR-hakua asiaan liittyen, mutta sisältö ei ole kovinkaan kiteytynyt vielä, koska kokonaisuus on melko laaja ja kaikkea ei voi kerralla edes yrittää tehdä. Tässä aikataulussa (lokakuun 30.) se hiukan huolestuttaa. Olen syksyn pyöritellyt Future Design Lab -ajatusta, jota nyt joudutaan toisaalta laajentamaan mm. kumppaneiden osalta ja toisaalta rajaamaan sisältöalueiden osalta. Viimeisimmissä pohdinnoissani tänä aamuna olen ajatellut ensi vaiheessa keskittymistä opintokokonaisuuden kehittämiseen. Tässä opintokokonaisuudessa yhdistyisivät monialaisuus, pedagoginen monipuolisuus, luovat opiskeluympäristöt (kehittäminen nykyisissä olosuhteissa rajallisesti sekä virtuaaliset mahdollisuudet) ja kansainvälisyys yhteistyöoppilaitoksen kautta. Tämä opintojakso voisi varmaan parhaiten sijoittua kolmannen vuoden opintoihin ja olla laajudeltaan noin 30 op. Koska ajatukset aina harhautuvat myös epäolennaisuuksiin, olen Future Design Lab -nimen ohella pyöritellyt myös seuraavaa otsikkoa: Kestävän Innovoinnin Kommuuni - Community of Sustainable Innovations, joista lyhenne KIKCSI. Repikää siitä! Huomaan nyt, että ESR-haun kannalta suunnitelma on ehkä liian opetuksenkehittämispainotteinen, vaikka siihen yritystoiminta, kansainvälisyys ja työllisyystavoitteet olennaisina liittyvätkin. Alla ote hakuohjelmasta, johon em. asiat kyllä kohtuullisesti loksahtavat. Kommentteja, neuvoja?

Opetusministeriön Luovien alojen yritystoiminnan kasvun ja kansainvälistymisen kehittämisohjelman seuraava haku on 27.9. – 30.10.2009.
Ohjelma tukee valtakunnallisesti merkittäviä yhteishankkeita, jotka auttavat luovien alojen yritystoimintaa kasvamaan ja kansainvälistymään. Hankkeissa parannetaan toimijoiden valmiuksia ja liiketoimintaosaamista sekä tuotetaan uudenlaisia toimintamalleja luovien alojen ja muiden toimialojen väliseen yhteistyöhön. Ohjelma on ESR-kehittämisohjelma, jonka toteutusalueena on koko maa lukuun ottamatta Ahvenanmaata ja Itä-Suomea. Rahoittajaviranomainen on Etelä-Suomen lääninhallitus.
Syksyn hakukierrokselle hakemuksia toivotaan seuraavilta painopistealueilta:
1. Tuote- ja palvelukehitysosaamisen edistäminen
- Digitaalisen toimintaympäristön muutosten edellyttämä osaamisen kehittäminen
- Luovien alojen yritysten ja muiden toimialojen välisten liiketoimintamallien rakentaminen
...

Filosofi Maija-Riitta Ollilan punainen lanka

Katsoin työkaverini vinkistä Yle arkistosta Punainen Lanka -jakson, jossa Maarit Tastulan haastateltavana oli filosofi Maija-Riitta Ollilla. Harvinaisen selväsanaisesti ja järkevästi Ollila puhui monestakin nyky-yhteiskunnan asiasta. Mielenkiintoinen oli mm. kommentti huippuosaajista, joita yhteiskuntamme kaipaa ja koettaa kouluttaa. Ollilla huomautti, että teimmepä mitä tahansa, Gaussin käyrää noudattaen kansasta vain noin 2 % on huippuosaajia ja suurin osa keskiverto-osaajia.

Kuin oljenkorteen tartuin kuitenkin huomioon, että keskiverto-osaajakin voi menestyä ja saada aikaan huipputuloksia, kun osaa tehdä yhteistyötä toisen keskiverto-osaajan kanssa. 1+1=3 tai enemmän. Jes! Tätähän tässä tavoitellaan ja selvitellään - monialaista yhteistyötä ja sen opettelun mahdollisuuksia. Tervetuloa, yhteistyökykyiset keskinkertaiset!

Välikatsaus 14.9.2009

Kehityksen haasteita

1. Monialaisuus

• Olemassa AMK:ssa luontaisesti
• Monialaisuuden toteutuminen käytännössä? Taru Penttilältä sain aiheeseen kommentteja:

Turun AMK:ssa monialaisuutta on melko järjestelmällisestikin: tk-toiminnassa useimmissa projekteissa on mukana useita koulutusaloja- ja ohjelmia, yhteisiä opintojaksoja on runsaasti ainakin liiketalouden ja tekniikan alalla, on yhteinen international semester sekä kaikille koulutusohjelmille yhteinen projektipaja-opintojakso, jossa työryhmissä on kaikkien alojen opiskelijoita yhdessä.

• Monenlaista monialaisuutta siis löytyy. Muotoilun osalta kytkeytyminen eri alojen kanssa voisi olla suunnitellumpaa ja tilat voisivat olla yhteiseen toimintaan kannustavammat, ks. Opiskelumpäristöt alempana.

Muualla olemassa olevia malleja

• Monialaiset opintojaksot – vrt. PdP (Product Development Project, TKK - Aalto)
• Monialaiset opintokokonaisuudet – vrt. IDBM-ohjelma (TAIK, HSE, TKK - Aalto)
• Todettu toimiviksi ylemmällä korkeakouluasteella, millaiset sovellusmahdollisuudet AMK-ympäristössä?
• Alla Markku Salimäen (HSE) 7.9. seminaarissa esittämä IDBM:n T-malli, jonka alla sen pohjalta myös omaan AMK-ympäristöömme sovellettu ehdotus, jossa on otettu huomioon AMK-opintojen kesto verrattuna esimerkiksi yliopistojen kandi-vaiheeseen (180 op.). Nuoli dynaamisena muotona mielestäni sopii hyvin tällaiseen tavoitteelliseen kuvioon, vaikka muokkaamisen varaakin kuvioon taitaa vielä jäädä?

2. Opiskeluympäristöt
Sepänkadun ympäristö – luova ympäristö?

• Esimerkkinä Design Factory Otaniemessä

Verkko-oppimisympäristöt

• Optima ja siitä eteenpäin
• Sosiaalisten medioiden hyödyntäminen, tulossa mm. DesignWiki-sovellus

3. Oma historia ja perinteet

• Muotoilu – opisto ja käsityöperinne
• Muiden vahvat perinteet ja mallit – esim. TEKU
• Uudistumisen ja säilyttämisen suhde
• Perinteet ovat osa identiteettiä, mutta mikä on säilyttämisen arvoista ja mikä kehitystä jarruttavaa "painolastia”?

Missä mennään muotoilussa?

• Asemointi - Kenelle tehdään, millainen itse muotoilijana on?
• Design Thinking, psykologiset kartat, Brain balance

Design 1.0 > 2.0 > 3.0 > 4.0 (GK VanPatter/Humantific)

• Muutos yhden muotoilijan maagisesta intuitiosta monialaiseen samanaikaiseen työskentelyyn
• Design 1.0 ja 2.0 – tuotteista palveluihin - Sensemaking and strangemaking, yksinkertaiset hyvin määritellyt ongelmat, kilpailuetu tuotteiden ja palveluiden erilaistamisen kautta.
• Design 3.0 ja 4.0 – organisaatioista yhteiskuntaan - Sensemaking and changemaking, monimutkaiset laajat ongelmat, strateginen muotoilu, muutoksien ohjailu organisaatioissa ja yhteiskunnassa
• Alla oleva kuvio (GK Van Patter, Humantific) näyttää pala palalta muutokset ja niiden laajuuden.

Miten AMK:ssa?

• Mikä osuus strategisella muotoilulla?
• Miten immaterialisoituminen ”konkretisoidaan”?
• "Nykymaailman haasteet eivät ratkea tekemällä lisää tuotteita" GK VanPatter, Humantific
• Muotoilija myös asioiden ymmärrettäväksi tekijä?

Seuraavaksi
Muotoilun tulevaisuus ja tarpeet

• Haastattelupyynnöt mm: Mikko Kalhama – Design Forum Finland, Teppo Virta – TeknologiaTeollisuus, Piia Alvesalo - EK, Mikko Kämäräinen – Provoke Oy, Roope Mokka – DemosHelsinki
• Tutustuminen: Design Factory (IDBM), Otaniemi - Kalevi Ekman
• Näkemykset monialaisuuden toteuttamisen mahdollisuuksista TYT:ssä – koulutuspäälliköt
• Näkemykset muotoilun ko:n sisällä omista vahvuuksista

”Opetuksen innovaatiot ja innovatiivisuus opetuksessa”

Lisää innovaatio-asiaa. Alla olevasta linkistä pääsee juuri julkaistuun tutkimukseen: ”Opetuksen innovaatiot ja innovatiivisuus opetuksessa” Uutissivun alalaidasta ladattavissa raportti pdf-muodossa.

http://www.tem.fi/?89506_m=96455&s=2467

Muotoilu osana Innovaatioakatemiaa

Tätä tutkimusasiaa jalostan ja tiivistän, ajatuksien herättäjänä tällä kertaa mm. Markku Wileniuksen Luovaan talouteen -kirja ja Pekka Mannermaan tekemät haastattelut parin vuoden takaa.

Tärkeä kysymys: Miten muotoilun koulutus olisi parhaiten tärkeä osa Innovaatioakatemiaa? Omia määrittelyjä Innovaatioakatemiasta:

• Innovatioakatemiassa "koulutetaan", ohjataan, innovatiivisuuteen
• Innovaatioakatemiassa mahdollistetaan innovaatioiden synty

Innovatiivisuuden edellytyksiä:

• Ajan ymmärtäminen - tulevaisuuden mahdollisuuksien havaitseminen, heikot signaalit. Yhtenä mahdollistajana esim. TrendWiki-verkkoyhteisösovelluksen Design-jatkosovellus.
• Alojen ymmärtäminen: oman alan osaaminen ja osaamisen merkityksen ymmärtäminen, toisten alojen ymmärtäminen merkitysten ja mahdollisuuksien tasolla.
• Luovat opiskeluympäristöt - niin fyysiset kuin mahdolliset virtuaalisetkin (paljon kehitettävää!)
  

"Minä olen tämä ja osaan tämän, mutta yksin en pysty paljon mihinkään ja yhdessä mihin tahansa!"

Osaaminen olennaista

Pitäisi panostaa osaajien "tekemiseen" eikä tavaroiden tekemiseen. Osaaminen on olennainen pohja kaikessa tekemisessä. Siis Ei haikailla paperitehtaiden perään vaan pyritään olemaan muutoksessa osaamisen kautta, esimerkkitapauksessa metsäalalla, ja pysymään kehityksessä pinnalla eikä hukkumaan pyörteisiin historiaa haikaillessa.

Koulutuksen monialaisuutta kuulutettaessa on myös muistettava, että oman alan osaaminen tulee ensin ja sen on tultava vahvaksi. Vasta sitten voi olla vahva muiden alojen vahvojen osaajien joukossa ja tuoda omaa näkökulmaa uskottavasti esille, esimerkiksi muotoilun, liiketalouden ja tekniikan rajapinnoissa. Tätä ovat painottaneet useat ammattilaiset ja tutkijat.

Innovaatiotoiminta mahdollistuu, kun eri alojen osaajien yhteistyössä syntyy konflikteja/ristiriitoja – esim. muotoilija, tradenomi ja koneinsinööri. Homogeenisessä "omassa" porukassa konsensus on helppoa, selkään taputtelu sujuu luonnikkaasti ja kahvitunnit muistetaan pitää ajallaan - eikä mitään todella uutta synny. Eihän konflikteista suoraan flow-olotilaan pääse, mutta konfliktien mahdollistamat näköalat johonkin todella uuteen vievät jo pitkän flow-matkan. Hyvässä tapauksessa ja yhteisen tavoitteen ymmärrystilassa.

1. Vahva oman alan osaaminen, ammatti-identiteetti
2. Rajapinta-alojen ymmärtäminen periaatetasolla, ei ammattilaisena
3. Rajapinta-alojen osaajien yhteen laittaminen ja sitä kautta erilaisten törmäysten, konfliktien kautta innovointi (jonkun ongelman/tehtävän/projektin parissa)

TYT:ssä rajapintoja löytyy luontevasti ja niitä jo sekoitellaan mm. projektipajassa heti opintojen alussa. Projektipaja-jaksolla opiskelijoilla ei vielä ole omaa ammatti-identiteettiä ehtinyt rakentua ja jakson tärkein anti lieneekin enemmän yhdessä tekemisessä ja tutustumisessa eri alojen opiskelijoihin muutaman kuukauden mittaisessa projektissa. Tämä helpottaa myöhempää yhteistyötä, jota pitäisi saada myös opiskeluaikana mahdollistettua nykyistä paremmin. Myös työelämässä opiskeluajan suhteet ovat erittäin merkittäviä. Makes sense?

Megatrendit ja me Tekesin katsauksen mukaan

Tilasin Tekesiltä heidän raporttejaan ja katsauksiaan, joista yhtenä oli tuore katsaus Megatrendit ja me (kesäkuu 2009). Siinä oli haettu erilaisia väittämiä, jotka perustuvat ETLA:n ja VTT:n keräämään aineistoon (faktaan) ja näitä väittämiä tutkittiin mm. Fountain Parkin heikkojen signaalien verkkotyökalun avulla. Näin saatiin esille, minkälainen konsensus eri väittämien suhteen eri ryhmissä (asiantuntijat, kuluttajat) on. Mielenkiintoisimpia väittämiä tulevaisuuden kannalta olivat sellaiset väittämät, joiden keskimääräinen merkitys on vähäinen, mutta mielipiteiden hajonta suuri, eli keskimääräisesti vähäisestä merkittävyydestä huolimatta joidenkin mielestä ko. väittämät ovat erittäin merkittäviä tulevaisuuden kannalta. Nämä ovat ns. heikkoja signaaleja, joissa piilee mahdollinen potentiaali tulevaisuuden innovaatioiden suhteen.

Koko aineistosta tutkimusryhmä nostaa esiin kuusi kokoavaa tai kyseenalaistavaa trendiä, jotka merkitsevät kasvavaa innovaatioiden kysyntää:

1. Shoppailutapojen ja -tottumusten uusjako

• Mm. kestävän kulutuksen arvot, ympäristökustannusten sisällyttäminen hintoihin ja energian hinta vaikuttavat kehitykseen.

2. Niukkuus innovaatioajurina

• Eettisyys kuluttamista ohjaavana arvona ja huoli maapallosta motivoivat niukkuuteen. Mahdollisuus uudenlaisille innovaatioille.

3. Vapaa-ajan kulutus on kulutusmuutosten edelläkävijä

• Työelämä, arki ja vapaa-aika. Yksilön omat vaikutusmahdollisuudet ovat suurimmat vapaa-ajan kulutuksen suhteen ja siellä myös arvomuutokset ensimmäisinä näkyvät.

4. Uudenlainen kuluttajaliike muokkaa globaaleja innovaatioita

• Uudet energiamuodot ja ekologisuuspaineet

5. Osaaminen on taloudellisen toiminnan ydin

• Uudistumisen kiihtyminen: aloja syntyy ja kuolee entistä nopeammin. Osaaminen innovatiivisuuden ydin, innovaatiot uudistumisen ydin.

6. Teknologian epäjatkuvuudet ja uudet teknologiaparadigmat

• Kulutuksen määrällisen kasvun ja niukkuuden elämäntavan arvostuksen lisääntymisen välinen ristiriita luo kysyntää sellaisille uusille teknologioille, kuten esimerkiksi bio- ja nanoteknologia.

Näistä voi hakea kehittämisen suuntia myös opetuksen suhteen.

Kestävä innovointi

Antti Hautamäki lanseeraa Sitran raportissaan Kestävä innovointi, Innovaatiopolitiikka uusien haasteiden edessä kestävän innovoinnin termin, jolla hän tarkoittaa kestävän kehityksen ottamista innovaatiopolitiikan keskeiseksi pohjaksi. Jos kaava innovaatiotoiminnassa on aiemmin ollut
Innovaatio > Tuottavuus > Kasvu,
on se kestävässä innovaatiopolitiikassa
Innovaatio > Uusintaminen > Hyvinvointi.
Taloudellinen kasvu nähdään enää yhtenä osana inhimillisen hyvinvoinnin mahdollistumisessa, ei sen ainoana määrittäjänä. Hyvinvoinnin yhtälö: Hyvinvointi on kansantulon, sosiaalisen pääoman ja luontopääoman funktio.

Sen sijaan, että panostettaisiin mihin tahansa teknologiaan, pitäisi panostaa puhtaaseen teknologiaan (Cleantech). Myös sen kasvupotentiaalin vuoksi. Muotoilun uusi painopiste on palvelujen suunnittelussa, mitä on muuallakin tuotu esille jo jonkin aikaa. Kyllähän tavaroita edelleenkin suunnitellaan, mutta näkisin ne osana palvelukokonaisuutta, jossa kaikkia tavaroita ei tarvitse olla kaikilla (esim. CityCarClub tai Vuokramies). Kyse lienee siis monessa tapauksessa näkökulmamuutoksesta ansaintalogiikassa.

Hautamäki korostaa raportissaan rahoituksen lisäämistä yliopistoille ja perustutkimukseen. Innovointi sinällään ei hänen mielestään ole korkeakoulujen tehtävä, vaan tiedon ja osaajien tuottaminen. Ammattikorkeakoulujen tehtävästä Hautamäki kirjoittaa: "Ammattikorkeakoulujen tutkimustoimintaa kannattaisi kehittää läheisessä yhteistyössä yliopistojen kanssa. Mutta innovaatioympäristön kannalta ammattikorkeakoulujen ehdoton perustehtävä on tuottaa työelämän vaativat taidot hallitsevia ammattilaisia, joilla on oltava kyky luovuuteen ja uuden tiedon jatkuvaan omaksumiseen. Tässä on ammattikorkeakouluille haastetta riittämiin". Joo, onhan sitä tuossakin haastetta.

Kirjan keskeiset ehdotukset vielä suorana lainauksena:

1. Suomesta on rakennettava innovaatioilla kestävän kehityksen kärkimaa.

2. Innovaatiopolitiikalla on edistettävä siirtymistä tarjontalähtöisestä, teknologiapainotteisesta innovoinnista kysyntävetoiseen, palvelukeskeiseen innovointiin.

3. Yliopistojen toimintaedellytykset on turvattava ja valtion T&K-rahoituksen lisärahoitus on suunnattava yliopistoille.

4. Yliopistoverkosto on koottava nykyistä suuremmiksi ja laadukkaammiksi kokonaisuuksiksi niin että maahan syntyy 4–5 laaja-alaista maailmanluokkaa olevaa tutkimusyliopistoa.

5. Suomen kilpailukyvyn turvaamiseksi maahan on rakennettava 5–6 innovaatiokeskittymää, joiden ekosysteemit ovat maailmanluokkaa.

6. Innovaatiotoiminnassa on edistettävä hajautettua ja osallistuvaa innovointia. Innovaatiopolitiikan tuki- ja rahoitusinstrumentit ja tekijänoikeuksien sääntely on sovitettava verkottuneen innovaatiotoiminnan aikakauteen.

7. Globaalisesta verkottumisesta on tehtävä tiedon luomisen ja innovaatiotoiminnan keskeinen toimintatapa. Innovaatiopolitiikassa on siirryttävä kansallisesta toimintamallista kansainväliseen ja rahoitettava entistä
enemmän kansainvälisiä hankkeita ja yrityksiä, joissa suomalaiset ovat mukana.

Ehkä tähän sopii linkki Milja Fromholtzin kolumniin Kauppalehdessä koulutuspolitiikan toteuttamisen käytännöstä. Innovation politiks and High Schools.

Innovaatiokoulutusta kokeilevassa yhteiskunnassa

Luin Työ- ja elinkeinoministeriön tutkimuksia innovaatiopolitiikasta (www.tem.fi/inno) Sieltä löytyi myös pdf-tiedostoina Innovaatiopolitiikan peruslinjaukset sekä Kysyntä- ja käyttäjälähtöisen innovaatiopolitiikan jäsentely ja sisällöt, joista löytyi melkoisesti yhtymäkohtia Tekniikka, ympäristö ja talous (TYT) tulosalueeseemme ja Future Design Lab-projektin kehittämistavoitteisiin mm. monialaisuuden suhteen. Toiminevat siis yhtenä ohjenuorana projektissa.

Innovatiivisuus sanana on kärsinyt jonkin verran inflaatiota viimeaikoina, mutta jos sen käsittää luovuuden oivaltavana soveltamisena, se soveltuu minkä tahansa alan koulutuksen tavoitteisiin. Luovuus sinällään koskee kaikkia aloja, ei pelkästään taiteisiin ja kulttuuriin liittyviä aloja ja siinä mielessä myös käsite luovat alat on mielestäni harhaanjohtava. Kun innovatiivisuuteen liittyy kaupallisen potentiaalin vaatimus, voidaan innovatiivisina yhtälailla pitää Duudsonien teinipölhöilyn "jalostamista" kuin energiatehokkuuden parantamista erilaisissa kuluttajatuotteissa. Jos innovatiivisuus hiipuu, käyttäjät siirtyvät viihdyttävämpiin/tehokkaampiin vaihtoehtoihin.

Asiaan liittyen mielenkiintoisia tapahtumia:

• 7.9.2009 Muotoilun muuttuva rooli –seminaari ja strategiatyöpaja (yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriö, opetusministeriö, Design Forum Finland ja Luova Suomi). Avoin kaikille alan toimijoille.
• 8.9.2009 Helsinki Design Hub IV (Grafia ja Ornamo). Osallistumismaksu 150 € (Ornamon ja Grafian jäsenet 80 €, opiskelijat 30 €).
• 9.-10.9.2009 kansainvälinen konferenssi Creative Economy and Beyond (CEB) (Luova Suomi). Osallistumismaksu 460€ (aika paljon!).

Ajankohdat näyttävät menevän mukavasti jonoon - seminaarikimara Helsinki Design Weekillä. Päälle vielä Design Partners 09, Pechakucha Night ja Habitare09!

Muotoilun koulutuksen rakenteen kehitys Turun AMK:ssa

Muotoilun koulutus on ollut jonkinlaisessa rakenteellisessa muutoksessa koko sen AMK-historiansa ajan.

Projektin tavoitteet, toimenpiteet ja aikataulu

TIIVISTELMÄ
1. Mitä meillä jo on?

• suuntaukset/koulutusohjelmat

• Muut oppilaitokset >> yhteistyömahdollisuudet

2. Millaisia osaajia tarvitaan?

• Yleiset näkymät
• Alueelliset näkymät

-> Miten nämä voisivat kohdata?

• skenaarioita, joissa yhteisenä nimittäjänä muotoilu ja koulutus

TAVOITTEET


1. Turun AMK:n muotoilun koulutuksen tilan relevanttiuden tarkistaminen ja tarvittavat muutosehdotukset
Relevanttius = tarpeisiin vastaavuus suhteessa:

• Elinkeinoelämään alueellisesti – tavoitteet ja tulevaisuuden näkymät
• Maailmantilaan taloudessa ja ympäristöasioissa
• Muotoilun koulutukseen muualla

> Mikä ohjaa kehitystä - Profiloituminen
Toimenpiteet:
Yhteenveto muotoilun koulutuksen tilasta nyt:

• Näkemykset ja tieto koulutusohjelman sisältä
• Näkemykset Turun AMK:n muotoilun koulutuksesta ulkoapäin (AMK:n johto, muut koulutusohjelmat, muu maailma jne.)
• Muu muotoilun koulutus Suomessa (ja muualla)

> Näiden vastaavuus toisiinsa?
Yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tilanne vuonna 2011 ja jälkeen - muotoilu, talous, ympäristö:

• Avainhenkilöiden näkemykset tulevaisuudesta ja sen tuomista tarpeista
• Tutkimuksellinen tieto (julkaistut tutkimukset)

2. Monialaisuuden mahdollistaminen
TYT:n sisällä aloja, joilla on paljon luontevia yhtymäkohtia muotoiluun, muttei juurikaan käytännön yhtymistä (Tekniikka, ympäristö ja talous < > muotoilu)
> Mahdollisuudet yhteiseen koulutukseen/yhteistyöhön koulutuksessa
Toimenpiteet:

• Näkemykset TYT:n sisällä eri koulutusaloilla
• Ulkopuoliset näkemykset (Mm. TAIK:n IDBM-koulutus sekä Aalto -yliopisto ja vaikuttimet niiden taustalla)
• Elinkeinoelämän näkemykset muotoiluun liittyvistä osaamistarpeista v.2011 ja jälkeen

> Henkilöhaastattelut, tutkimuksellinen tieto, pohdinta
TUTKIMUKSESTA JOHDETUT TULOKSET JA TUOTOKSET

• Skenaariot erilaisista mahdollisuuksista erilaisissa tulevaisuuden näkymissä v. 2015 ja jälkeen

> Näistä valitaan/koostetaan/muokataan ehdotus toteutettavaksi v. 2011 alkaen

• Koulutusohjelma
• Suuntautumisvaihtoehto
• Erikoistumisopinnot
• Aikuiskoulutus
• Ylempi AMK
• jotain muuta?

AIKATAULU
Elokuu 2009: ALOITUS

• Suunnittelu: mitä, miksi, milloin?
• Tutkimukselliseen tietoon perehtymistä
• Haastattelujen suunnittelu ja aloitus: ketä, miksi, miten, missä, milloin?
• Ulkoisen rahoituksen mahdollisuudet sekä muut projektin käynnistämiseen ja hallintaan liittyvät asiat
• Tiedotuksen/viestinnän suunnittelu: mitä, miten, kenelle, milloin?

Syys- ja lokakuu 2009: TUTKIMUS

• Haastattelut, lukeminen, seminaarit, pohtiminen, kirjoittaminen, tiedottaminen

Loka- ja marraskuu 2009: SYNTEESI

• Johtopäätökset tutkimuksesta
• Skenaarioiden laatiminen ja luovuttaminen

Joulukuu 2009: EHDOTUS JOSTAIN UUDESTA

• Valitun/valittujen skenaarioiden muokkaaminen valmiiksi ehdotukseksi

Tammi- elokuu 2010:

• Ehdotuksen suunnittelu ja kehittäminen valmiiksi ja toteutettavaksi

Future Design Lab

Future Design Lab on Turun AMK:n muotoilun koulutusohjelman kehittämisprojekti Tekniikka, ympäristö ja talous (TYT) tulosalueella. Projektin pääasiallisena tekijänä olen minä, Tarmo Karhu - opettaja ja teollinen muotoilija (TaM).

Future Design Lab -projekti käynnistyi eilen työhuoneen siivouksella ja suunnittelun aloittamisella. Tämä blogi toimii sekä omana projektiasioiden kokoamispaikkana/muistikirjana että yhtenä tiedottamisen ja viestinnän kanavana myös muille projektin aikana.