Filosofi Maija-Riitta Ollilan punainen lanka

Katsoin työkaverini vinkistä Yle arkistosta Punainen Lanka -jakson, jossa Maarit Tastulan haastateltavana oli filosofi Maija-Riitta Ollilla. Harvinaisen selväsanaisesti ja järkevästi Ollila puhui monestakin nyky-yhteiskunnan asiasta. Mielenkiintoinen oli mm. kommentti huippuosaajista, joita yhteiskuntamme kaipaa ja koettaa kouluttaa. Ollilla huomautti, että teimmepä mitä tahansa, Gaussin käyrää noudattaen kansasta vain noin 2 % on huippuosaajia ja suurin osa keskiverto-osaajia.

Kuin oljenkorteen tartuin kuitenkin huomioon, että keskiverto-osaajakin voi menestyä ja saada aikaan huipputuloksia, kun osaa tehdä yhteistyötä toisen keskiverto-osaajan kanssa. 1+1=3 tai enemmän. Jes! Tätähän tässä tavoitellaan ja selvitellään - monialaista yhteistyötä ja sen opettelun mahdollisuuksia. Tervetuloa, yhteistyökykyiset keskinkertaiset!

Välikatsaus 14.9.2009

Kehityksen haasteita

1. Monialaisuus

• Olemassa AMK:ssa luontaisesti
• Monialaisuuden toteutuminen käytännössä? Taru Penttilältä sain aiheeseen kommentteja:

Turun AMK:ssa monialaisuutta on melko järjestelmällisestikin: tk-toiminnassa useimmissa projekteissa on mukana useita koulutusaloja- ja ohjelmia, yhteisiä opintojaksoja on runsaasti ainakin liiketalouden ja tekniikan alalla, on yhteinen international semester sekä kaikille koulutusohjelmille yhteinen projektipaja-opintojakso, jossa työryhmissä on kaikkien alojen opiskelijoita yhdessä.

• Monenlaista monialaisuutta siis löytyy. Muotoilun osalta kytkeytyminen eri alojen kanssa voisi olla suunnitellumpaa ja tilat voisivat olla yhteiseen toimintaan kannustavammat, ks. Opiskelumpäristöt alempana.

Muualla olemassa olevia malleja

• Monialaiset opintojaksot – vrt. PdP (Product Development Project, TKK - Aalto)
• Monialaiset opintokokonaisuudet – vrt. IDBM-ohjelma (TAIK, HSE, TKK - Aalto)
• Todettu toimiviksi ylemmällä korkeakouluasteella, millaiset sovellusmahdollisuudet AMK-ympäristössä?
• Alla Markku Salimäen (HSE) 7.9. seminaarissa esittämä IDBM:n T-malli, jonka alla sen pohjalta myös omaan AMK-ympäristöömme sovellettu ehdotus, jossa on otettu huomioon AMK-opintojen kesto verrattuna esimerkiksi yliopistojen kandi-vaiheeseen (180 op.). Nuoli dynaamisena muotona mielestäni sopii hyvin tällaiseen tavoitteelliseen kuvioon, vaikka muokkaamisen varaakin kuvioon taitaa vielä jäädä?

2. Opiskeluympäristöt
Sepänkadun ympäristö – luova ympäristö?

• Esimerkkinä Design Factory Otaniemessä

Verkko-oppimisympäristöt

• Optima ja siitä eteenpäin
• Sosiaalisten medioiden hyödyntäminen, tulossa mm. DesignWiki-sovellus

3. Oma historia ja perinteet

• Muotoilu – opisto ja käsityöperinne
• Muiden vahvat perinteet ja mallit – esim. TEKU
• Uudistumisen ja säilyttämisen suhde
• Perinteet ovat osa identiteettiä, mutta mikä on säilyttämisen arvoista ja mikä kehitystä jarruttavaa "painolastia”?

Missä mennään muotoilussa?

• Asemointi - Kenelle tehdään, millainen itse muotoilijana on?
• Design Thinking, psykologiset kartat, Brain balance

Design 1.0 > 2.0 > 3.0 > 4.0 (GK VanPatter/Humantific)

• Muutos yhden muotoilijan maagisesta intuitiosta monialaiseen samanaikaiseen työskentelyyn
• Design 1.0 ja 2.0 – tuotteista palveluihin - Sensemaking and strangemaking, yksinkertaiset hyvin määritellyt ongelmat, kilpailuetu tuotteiden ja palveluiden erilaistamisen kautta.
• Design 3.0 ja 4.0 – organisaatioista yhteiskuntaan - Sensemaking and changemaking, monimutkaiset laajat ongelmat, strateginen muotoilu, muutoksien ohjailu organisaatioissa ja yhteiskunnassa
• Alla oleva kuvio (GK Van Patter, Humantific) näyttää pala palalta muutokset ja niiden laajuuden.

Miten AMK:ssa?

• Mikä osuus strategisella muotoilulla?
• Miten immaterialisoituminen ”konkretisoidaan”?
• "Nykymaailman haasteet eivät ratkea tekemällä lisää tuotteita" GK VanPatter, Humantific
• Muotoilija myös asioiden ymmärrettäväksi tekijä?

Seuraavaksi
Muotoilun tulevaisuus ja tarpeet

• Haastattelupyynnöt mm: Mikko Kalhama – Design Forum Finland, Teppo Virta – TeknologiaTeollisuus, Piia Alvesalo - EK, Mikko Kämäräinen – Provoke Oy, Roope Mokka – DemosHelsinki
• Tutustuminen: Design Factory (IDBM), Otaniemi - Kalevi Ekman
• Näkemykset monialaisuuden toteuttamisen mahdollisuuksista TYT:ssä – koulutuspäälliköt
• Näkemykset muotoilun ko:n sisällä omista vahvuuksista

”Opetuksen innovaatiot ja innovatiivisuus opetuksessa”

Lisää innovaatio-asiaa. Alla olevasta linkistä pääsee juuri julkaistuun tutkimukseen: ”Opetuksen innovaatiot ja innovatiivisuus opetuksessa” Uutissivun alalaidasta ladattavissa raportti pdf-muodossa.

http://www.tem.fi/?89506_m=96455&s=2467

Muotoilu osana Innovaatioakatemiaa

Tätä tutkimusasiaa jalostan ja tiivistän, ajatuksien herättäjänä tällä kertaa mm. Markku Wileniuksen Luovaan talouteen -kirja ja Pekka Mannermaan tekemät haastattelut parin vuoden takaa.

Tärkeä kysymys: Miten muotoilun koulutus olisi parhaiten tärkeä osa Innovaatioakatemiaa? Omia määrittelyjä Innovaatioakatemiasta:

• Innovatioakatemiassa "koulutetaan", ohjataan, innovatiivisuuteen
• Innovaatioakatemiassa mahdollistetaan innovaatioiden synty

Innovatiivisuuden edellytyksiä:

• Ajan ymmärtäminen - tulevaisuuden mahdollisuuksien havaitseminen, heikot signaalit. Yhtenä mahdollistajana esim. TrendWiki-verkkoyhteisösovelluksen Design-jatkosovellus.
• Alojen ymmärtäminen: oman alan osaaminen ja osaamisen merkityksen ymmärtäminen, toisten alojen ymmärtäminen merkitysten ja mahdollisuuksien tasolla.
• Luovat opiskeluympäristöt - niin fyysiset kuin mahdolliset virtuaalisetkin (paljon kehitettävää!)
  

"Minä olen tämä ja osaan tämän, mutta yksin en pysty paljon mihinkään ja yhdessä mihin tahansa!"

Osaaminen olennaista

Pitäisi panostaa osaajien "tekemiseen" eikä tavaroiden tekemiseen. Osaaminen on olennainen pohja kaikessa tekemisessä. Siis Ei haikailla paperitehtaiden perään vaan pyritään olemaan muutoksessa osaamisen kautta, esimerkkitapauksessa metsäalalla, ja pysymään kehityksessä pinnalla eikä hukkumaan pyörteisiin historiaa haikaillessa.

Koulutuksen monialaisuutta kuulutettaessa on myös muistettava, että oman alan osaaminen tulee ensin ja sen on tultava vahvaksi. Vasta sitten voi olla vahva muiden alojen vahvojen osaajien joukossa ja tuoda omaa näkökulmaa uskottavasti esille, esimerkiksi muotoilun, liiketalouden ja tekniikan rajapinnoissa. Tätä ovat painottaneet useat ammattilaiset ja tutkijat.

Innovaatiotoiminta mahdollistuu, kun eri alojen osaajien yhteistyössä syntyy konflikteja/ristiriitoja – esim. muotoilija, tradenomi ja koneinsinööri. Homogeenisessä "omassa" porukassa konsensus on helppoa, selkään taputtelu sujuu luonnikkaasti ja kahvitunnit muistetaan pitää ajallaan - eikä mitään todella uutta synny. Eihän konflikteista suoraan flow-olotilaan pääse, mutta konfliktien mahdollistamat näköalat johonkin todella uuteen vievät jo pitkän flow-matkan. Hyvässä tapauksessa ja yhteisen tavoitteen ymmärrystilassa.

1. Vahva oman alan osaaminen, ammatti-identiteetti
2. Rajapinta-alojen ymmärtäminen periaatetasolla, ei ammattilaisena
3. Rajapinta-alojen osaajien yhteen laittaminen ja sitä kautta erilaisten törmäysten, konfliktien kautta innovointi (jonkun ongelman/tehtävän/projektin parissa)

TYT:ssä rajapintoja löytyy luontevasti ja niitä jo sekoitellaan mm. projektipajassa heti opintojen alussa. Projektipaja-jaksolla opiskelijoilla ei vielä ole omaa ammatti-identiteettiä ehtinyt rakentua ja jakson tärkein anti lieneekin enemmän yhdessä tekemisessä ja tutustumisessa eri alojen opiskelijoihin muutaman kuukauden mittaisessa projektissa. Tämä helpottaa myöhempää yhteistyötä, jota pitäisi saada myös opiskeluaikana mahdollistettua nykyistä paremmin. Myös työelämässä opiskeluajan suhteet ovat erittäin merkittäviä. Makes sense?