Kestävä innovointi

Antti Hautamäki lanseeraa Sitran raportissaan Kestävä innovointi, Innovaatiopolitiikka uusien haasteiden edessä kestävän innovoinnin termin, jolla hän tarkoittaa kestävän kehityksen ottamista innovaatiopolitiikan keskeiseksi pohjaksi. Jos kaava innovaatiotoiminnassa on aiemmin ollut
Innovaatio > Tuottavuus > Kasvu,
on se kestävässä innovaatiopolitiikassa
Innovaatio > Uusintaminen > Hyvinvointi.
Taloudellinen kasvu nähdään enää yhtenä osana inhimillisen hyvinvoinnin mahdollistumisessa, ei sen ainoana määrittäjänä. Hyvinvoinnin yhtälö: Hyvinvointi on kansantulon, sosiaalisen pääoman ja luontopääoman funktio.

Sen sijaan, että panostettaisiin mihin tahansa teknologiaan, pitäisi panostaa puhtaaseen teknologiaan (Cleantech). Myös sen kasvupotentiaalin vuoksi. Muotoilun uusi painopiste on palvelujen suunnittelussa, mitä on muuallakin tuotu esille jo jonkin aikaa. Kyllähän tavaroita edelleenkin suunnitellaan, mutta näkisin ne osana palvelukokonaisuutta, jossa kaikkia tavaroita ei tarvitse olla kaikilla (esim. CityCarClub tai Vuokramies). Kyse lienee siis monessa tapauksessa näkökulmamuutoksesta ansaintalogiikassa.

Hautamäki korostaa raportissaan rahoituksen lisäämistä yliopistoille ja perustutkimukseen. Innovointi sinällään ei hänen mielestään ole korkeakoulujen tehtävä, vaan tiedon ja osaajien tuottaminen. Ammattikorkeakoulujen tehtävästä Hautamäki kirjoittaa: "Ammattikorkeakoulujen tutkimustoimintaa kannattaisi kehittää läheisessä yhteistyössä yliopistojen kanssa. Mutta innovaatioympäristön kannalta ammattikorkeakoulujen ehdoton perustehtävä on tuottaa työelämän vaativat taidot hallitsevia ammattilaisia, joilla on oltava kyky luovuuteen ja uuden tiedon jatkuvaan omaksumiseen. Tässä on ammattikorkeakouluille haastetta riittämiin". Joo, onhan sitä tuossakin haastetta.

Kirjan keskeiset ehdotukset vielä suorana lainauksena:

1. Suomesta on rakennettava innovaatioilla kestävän kehityksen kärkimaa.

2. Innovaatiopolitiikalla on edistettävä siirtymistä tarjontalähtöisestä, teknologiapainotteisesta innovoinnista kysyntävetoiseen, palvelukeskeiseen innovointiin.

3. Yliopistojen toimintaedellytykset on turvattava ja valtion T&K-rahoituksen lisärahoitus on suunnattava yliopistoille.

4. Yliopistoverkosto on koottava nykyistä suuremmiksi ja laadukkaammiksi kokonaisuuksiksi niin että maahan syntyy 4–5 laaja-alaista maailmanluokkaa olevaa tutkimusyliopistoa.

5. Suomen kilpailukyvyn turvaamiseksi maahan on rakennettava 5–6 innovaatiokeskittymää, joiden ekosysteemit ovat maailmanluokkaa.

6. Innovaatiotoiminnassa on edistettävä hajautettua ja osallistuvaa innovointia. Innovaatiopolitiikan tuki- ja rahoitusinstrumentit ja tekijänoikeuksien sääntely on sovitettava verkottuneen innovaatiotoiminnan aikakauteen.

7. Globaalisesta verkottumisesta on tehtävä tiedon luomisen ja innovaatiotoiminnan keskeinen toimintatapa. Innovaatiopolitiikassa on siirryttävä kansallisesta toimintamallista kansainväliseen ja rahoitettava entistä
enemmän kansainvälisiä hankkeita ja yrityksiä, joissa suomalaiset ovat mukana.

Ehkä tähän sopii linkki Milja Fromholtzin kolumniin Kauppalehdessä koulutuspolitiikan toteuttamisen käytännöstä. Innovation politiks and High Schools.