Design Factory, Future Design Lab ja Kestävän Innovoinnin Kommuuni

Vierailin perjantaina Otaniemessä tulevan Aalto-yliopiston ensimmäisessä jo käynnissä olevassa osassa, Design Factoryssa. Se on paikka, jossa pyritään mahdollistamaan monenlaista monialaista osallistavaa ja yhteisöllisyyttä tukevaa opiskelua, projektitoimintaa ja start-up -yrittäjyyttä. Itse rakennus on entinen VTT-laboratorio, jonka tilat on opiskelijatyövoimin (pro gradut) suunniteltu ja toteutettu uusiksi. Tilojen muuntelu vaihteleviin tarpeisiin on pyritty tekemään helpoksi. Erilaiset toimijat toimivat tiloissa yhteistyössä ja kaikki tilat ovat kaikkien käytettävissä. Mitä? Kävinkö Pietarin puheilla taivaanporteilla? En sentään, edellä mainitut asiat ovat tietenkin tavoiteolosuhteiden ja -ilmapiirin kuvauksia, mutta todellisuus vaikutti hyvinkin samansuuntaiselta.

Siitä päästäänkin toiseen olennaiseen asiaan eli sisältöihin ja toteuttajiin. Jos Design Factory tarjoaa fyysiset puitteet (3200 neliötä) toiminnalle, on myös toiminnan sisällöillä merkitystä ennen kuin edellä kuvailtuihin olosuhteisiin voidaan päästä. TKK:ssa jo 80-luvulta lähtien järjestetty monialainen ja kansainvälinen PdP-opintojakso (Product Development Project) on yhtenä tärkeänä sisältönä ja monialaisen IDBM-opintokokonaisuuden opinjaksoja pidetään Design Factoryssa, mm. Stanford Universityn kurssille ME310 on mahdollista osallistua IDBM-opintojen kautta. Mukana on myös muita huippuyliopistoja ympäri maailmaa, mm. Indian Institute Of Technology (IIT). Design Factory paikkana on tässä kaikessa vain pieni palikka, mutta rikastavan vuorovaikutuksen mahdollistavana yhtenä paikkana (ainakin ihannetapauksissa) tärkeä osa Aalto-yliopistossa.

Design Factory on "kädet saveen"-hengessään toisaalta myös eräänlainen tunkeutuma käytännön tekemisen ja soveltavan tutkimuksen puolelle eli ammattikorkeakoulujen alueelle. Design Forum Finlandin toimitusjohtaja Mikko Kalhaman mukaan tässä onkin uudenlainen kehittämispaine myös ammattikorkeakouluille, joka taas johtaa yliopistomaailman kehittämiseen ja niin edespäin yhteisen kilvoittelun hengessä. Kilvoittelua pitää olla, vaikka yliopistomaailma ja ammattikorkeakoulut eivät suoraan toistensa kilpailijoita olekaan.

Jos Helsinki on itsestään selvästi keskus suomalaisessa innovaatiotoiminnassa jo kriittisen massansa vuoksi, ei muita alueellisia keskuksia kuitenkaan ole syytä jättää kehittämättä. Näistä yhtenä on ilman muuta Turun alue ja Turun ammattikorkeakoulu yhtenä tärkeänä osana siellä (täällä!). Innovaatiopedagogiikka on Turun AMK:ssa kehitelty pedagoginen kokonaisuus, jossa yhdistellään erilaisia innovatiivisuutta tukevia pedagogisia malleja. Määrittelyä tehdään koko ajan, ehkä hieman hajaantuneestikin: TYT:n tulosalueen opetuksen kehittämisryhmä on määritellyt asiaa ja innovaatiopedagogiikan erilaisia toteutustapoja ja näkökulmia esittävä julkaisu ilmestyy lähiaikoina, toisaalla rehtori Juha Kettunen on tarttunut myös innovaatiopedagogiikan käsitteeseen. Toivonkin, että yhteys tahojen ja esimerkiksi teoreettisen viitekehyksen sekä käytännön toiminnan välillä säilyy. Samaa asiaa voi tietenkin tutkia ja kehittää useammalla taholla, kun punainen lanka on yhteinen ja yhdessä määritelty. Filosofi Pekka Himasen esittämässä Rikastavan vuorovaikutuksen hengessä tietenkin.

Kestävä innovointi

Antti Hautamäki lanseeraa Sitran raportissaan Kestävä innovointi, Innovaatiopolitiikka uusien haasteiden edessä kestävän innovoinnin termin, jolla hän tarkoittaa kestävän kehityksen ottamista innovaatiopolitiikan keskeiseksi pohjaksi. Jos kaava innovaatiotoiminnassa on aiemmin ollut
Innovaatio > Tuottavuus > Kasvu,
on se kestävässä innovaatiopolitiikassa
Innovaatio > Uusintaminen > Hyvinvointi.
Taloudellinen kasvu nähdään enää yhtenä osana inhimillisen hyvinvoinnin mahdollistumisessa, ei sen ainoana määrittäjänä. Hyvinvoinnin yhtälö: Hyvinvointi on kansantulon, sosiaalisen pääoman ja luontopääoman funktio.

Sen sijaan, että panostettaisiin mihin tahansa teknologiaan, pitäisi panostaa puhtaaseen teknologiaan (Cleantech). Myös sen kasvupotentiaalin vuoksi. Muotoilun uusi painopiste on palvelujen suunnittelussa, mitä on muuallakin tuotu esille jo jonkin aikaa. Kyllähän tavaroita edelleenkin suunnitellaan, mutta näkisin ne osana palvelukokonaisuutta, jossa kaikkia tavaroita ei tarvitse olla kaikilla (esim. CityCarClub tai Vuokramies). Kyse lienee siis monessa tapauksessa näkökulmamuutoksesta ansaintalogiikassa.

Hautamäki korostaa raportissaan rahoituksen lisäämistä yliopistoille ja perustutkimukseen. Innovointi sinällään ei hänen mielestään ole korkeakoulujen tehtävä, vaan tiedon ja osaajien tuottaminen. Ammattikorkeakoulujen tehtävästä Hautamäki kirjoittaa: "Ammattikorkeakoulujen tutkimustoimintaa kannattaisi kehittää läheisessä yhteistyössä yliopistojen kanssa. Mutta innovaatioympäristön kannalta ammattikorkeakoulujen ehdoton perustehtävä on tuottaa työelämän vaativat taidot hallitsevia ammattilaisia, joilla on oltava kyky luovuuteen ja uuden tiedon jatkuvaan omaksumiseen. Tässä on ammattikorkeakouluille haastetta riittämiin". Joo, onhan sitä tuossakin haastetta.

Kirjan keskeiset ehdotukset vielä suorana lainauksena:

1. Suomesta on rakennettava innovaatioilla kestävän kehityksen kärkimaa.

2. Innovaatiopolitiikalla on edistettävä siirtymistä tarjontalähtöisestä, teknologiapainotteisesta innovoinnista kysyntävetoiseen, palvelukeskeiseen innovointiin.

3. Yliopistojen toimintaedellytykset on turvattava ja valtion T&K-rahoituksen lisärahoitus on suunnattava yliopistoille.

4. Yliopistoverkosto on koottava nykyistä suuremmiksi ja laadukkaammiksi kokonaisuuksiksi niin että maahan syntyy 4–5 laaja-alaista maailmanluokkaa olevaa tutkimusyliopistoa.

5. Suomen kilpailukyvyn turvaamiseksi maahan on rakennettava 5–6 innovaatiokeskittymää, joiden ekosysteemit ovat maailmanluokkaa.

6. Innovaatiotoiminnassa on edistettävä hajautettua ja osallistuvaa innovointia. Innovaatiopolitiikan tuki- ja rahoitusinstrumentit ja tekijänoikeuksien sääntely on sovitettava verkottuneen innovaatiotoiminnan aikakauteen.

7. Globaalisesta verkottumisesta on tehtävä tiedon luomisen ja innovaatiotoiminnan keskeinen toimintatapa. Innovaatiopolitiikassa on siirryttävä kansallisesta toimintamallista kansainväliseen ja rahoitettava entistä
enemmän kansainvälisiä hankkeita ja yrityksiä, joissa suomalaiset ovat mukana.

Ehkä tähän sopii linkki Milja Fromholtzin kolumniin Kauppalehdessä koulutuspolitiikan toteuttamisen käytännöstä. Innovation politiks and High Schools.