Muotoilutartunta muuttaa insinöörinkin ymmärryksen pysyvästi

VAROITUS: Turun ammattikorkeakoulussa on vapautettu vakava käyttäjäymmärrystä laajentava Muotoilubakteeri (basillus humanos designia). Toistaiseksi varoitus koskee vain insinöörikoulutusta ja erityisesti insinöörikoulutukseen hakeutuvia, mutta vaarana on laajeneminen myös muille koulutusaloille. Tartunnan tunnistaa mm. oudosta kyvystä asettua muiden ihmisten asemaan. Puhutaan empatia-oireyhtymästä, joka on kyllä keskeinen, muttei suinkaan ainoa oire. Edetessään tartunta ilmenee suurena määränä visualisoituja ideoita erilaisille lapuille ja muistivihkoihin. Näissä visualisoinneissa on merkille pantavaa voimakkaasti laajeneva, jopa holistinen, inhimillisen elämän eri osa-alueiden lennokas yhdistely ja kuitenkin ideoiden helppo ymmärrettävyys sekä eräänlainen mieltä kiihottavuus.


Varmin, joskin ainoastaan röntgenkuvissa havaittava ja vasta insinööriopiskelijan valmistumisen lähestyessä kallon otsalohkoon (siihen Excellence in Action -leiman viereen) ilmaantuva merkki tartunnasta on eräänlainen logomainen brändi, jossa lukee Design Action Included. Tällöin mitään ei enää ole tehtävissä, vaan insinöörin asenne ja näkökulma on pysyvästi kalibroitunut käyttäjäkeskeiseksi ja kulttuurilla kyllästetyksi. Vaikka vakavallakaan tartunnalla ei ole vaikutusta tekniseen tai matemaattiseen ymmärrykseen, saattaa aiemmin valmistuneiden insinöörien alkuun olla vaikea hyväksyä joukkoonsa tällaista kulttuurisesti valveutunutta ja visuaalisesti ajatuksiaan esittävää insinööriä, joita myös muotoiluinsinööreiksi on alettu kutsua.


HOITO-OHJE: Muotoilubakteeri, kuten muutkin humanus-luokan bakteerit, vaativat elääkseen hyvin avoimen kehittämisen ilmapiirin ja toisaalta desinfioituu ja huuhtoutuu pesuveden mukana pois jyrkästi teknistaloudellisen ja mekanistisen ajattelun ilmapiirissä. Muotoilubakteeria ei pidä missään nimessä sekoittaa esteettiseen ja pinnallisesti tarttuvaan Pyöristysbakteeriin (basillus esteticus R), jonka vaikutukset ilmenevät lähinnä koristelun ja itsekorostuksen lisääntymisenä ilman empaattista syvyyttä.
 

LOPPUSELVENNYS: Edellä oleva kirjoitus pohjautuu siihen, että Turun AMK on päättänyt luopua muotoilun koulutusvastuusta osana ammattikorkeakoulujen kulttuurialan leikkauksia ja asetettuja tutkintokattoja. Koska muotoilun koulutus kuitenkin nähdään merkityksellisenä osana Turun ammattikorkeakoulun opetustarjontaa, on päätetty suunnitella osaksi tekniikan opintoja muotoilun suuntautumismahdollisuus. 


Optimistisessa hengessä toivon, ettei muotoilubakteeria desinfioida ja korvata pinnallisella pyöristysbakteerilla, koska tarvitsemme syvällistä monimuotoisuutta Teknologisen ja oikeasti innovatiivisen korkeakoulun rakentamisessa.

Tarvitaanko muotoilijoita ja miksi?

Muotoilun avulla tuotteille ja palveluille luodaan lisäarvoa, joka tekee niistä houkuttelevampia kuin muut teknisesti tai hinnaltaan vastaavat. Aina vaan uudella muotoilulla tätä lisäarvon luomisen sykliä pidetään yllä. Tämä lienee faktaa ja näin kapitalistinen jatkuvaan kasvuun perustuva taloutemme pyörii. Jo pelkästään tämän vuoksi on omituista, että vahvasti tässä talousmallissa mukana oleva Suomemme haluaa karsia muotoilun koulutusta säästösyihin vedoten.

Mutta mitä tämä muotoilun avulla saatu lisäarvo oikeasti on? Miksi se on houkuttelevaa ja onko sillä syvempää merkitystä?

Pinnallisimmillaan lisäarvo tarkoittaa ihmisen vaihtelun ja näyttämisen haluun pohjautuvaa sekä uutuudella ja erilaisuudella luotua kiinnostavuutta. Pintaa, mutta taloudellisesti merkittävää. Pintaa syvemmälle mentäessä houkuttelevuus voi syntyä mielikuvista liittyen tuotteen tai palvelun käyttämisen ymmärrettävyyteen, miellyttävyyteen, helppouteen sekä onnistumisen ja turvallisuuden tunteisiin tai vaikka vaarallisuuden tunteeseen, jos niin halutaan - positiiviseen käyttäjäkokemukseen, jotka hyvissä tuotteissa ja palveluissa lunastetaan myös todellisuudessa.

Muotoilijan keskeinen huomion kohde on siis käyttäjäkokemus. Osatakseen vaikuttaa käyttäjäkokemukseen muotoilijan on ymmärrettävä käyttäjää eli ihmistä sekä niitä tilanteita, joissa muotoilun kohteet ovat jossakin roolissa. Tämä riippumatta siitä, onko muotoiltavana hajuvesi- tai viskipullo, seinätapetti tai kirkkotekstiili, lypsyjakkara tai lepotuoli, uimapuku tai työasu, pelikone tai pelin maailma, sukellusvene tai luxusristeilijä, kirjaston lainauspalvelu tai lääkärin varauspalvelu, pitserian nettisivut tai itse pitsa - kaikki mahdollinen, missä ihminen on yhtenä osapuolena huseeraamassa haluineen ja kykyineen sekä aivoituksineen ja ruumiinjäsenineen.

Jos suunnitteluprosessissa ei ole mukana käyttäjää ja käyttötilannetta ymmärtävää muotoilijaa, tuloksena voi kyllä syntyä (sinällään) toimivia tuotteita, mutta niitä ei haluta tai ymmärretä. Vastaavasti ilman insinööriä voidaan löytää käyttäjän tarve, mutta ei teknistä ratkaisua tarpeen tyydyttämiseen. Ilman talousosaajaa voidaan suunnitella käytettävä ja teknisesti toimiva tuote, jota kenelläkään ei ole varaa ostaa ja tilinpäätöksessä viivan alla on miinusta.

Ihmisille suunnattujen tuotteiden ja palvelujen suunnittelussa ja toteuttamisessa tarvitaan siis monenlaisia erityisosaajia, joilla jokaisella on ymmärrys muiden osaamisen tarpeellisuudesta sekä kyky toimia yhdessä niin omaa kuin muidenkin osaamista arvostaen.

Innovaatioyhteisöteoriaa

Tässä hankesuunnitelmaa julkiseksi, jolloin se ainakin teoriassa on kommentoitavissa. Siitä otsikko.

Hankkeen tavoitteena on edistää PK-yritysten ja luovien alojen yritysten tuotekehitys- ja innovaatio-osaamista. Tähän tavoitteeseen pyritään yhteisöllisellä projektitoiminnalla, missä yhteisön muodostavat tuotekehitys- ja innovaatio-osaamista hakevat yritykset ja organisaatiot, oppilaitokset (Turun AMK ja kumppanit) opiskelijoineen ja opettajineen sekä toteutukseen osallistuvat yhteistyöyritykset (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Osapuolet muodostavat innovatiivisen yhteisön osallistumisen kautta (Karhu 2009)


Innovaatioyhteisön vaikutuksia
Yleisellä tasolla projektilla haetaan yhtä ratkaisua innovatiivisuuden tarpeeseen yhteisömäisen toiminnan kautta. Innovatiivisuus on niin yrityksille kuin oppilaitoksillekin säilymisen edellytys. Turun ammattikorkeakoulun monialaisuutta, yritysyhteyksiä ja kansainvälisiä yhteyksiä hyödyntämällä on mahdollista luoda kehittävä ja kehittyvä yhteisö, joka tukee luovuutta ja innovatiivisuutta. Konkreettisesti ratkaisuja haetaan asiakasyritysten tuotekehityksen ja innovoinnin ja näiden prosessien osaamisen kehittämistarpeisiin, opiskelijoiden ammatilliseen kasvuun, oppilaitoksen koko potentiaalin hyödyntämiseen, yhteistyöyritysten osaamisen lisäämiseen sekä kansainvälisten yhteyksien kehittämiseen. Kaiken pohjalla verkostoituminen osallistavan toiminnan kautta, missä yhdistävänä tekijänä ja punaisena lankana on muotoilu ja muotoiluajattelu.
Asiakasyritykset
Tuotekehitys- ja innovaatio-osaamisen merkitys yritystoiminnassa ymmärretään periaatteellisella tasolla melko laajasti, mutta käsitykset käytännön toteuttamisen tavoista voivat pk-sektorilla olla melko suppeita. Myös resurssit tarvittavaan tuotekehityksen laajuuteen usein puuttuvat. Future Design Lab -innovaatioyhteisö mahdollistaa asiakasyrityksiltä saatavien haasteiden laaja-alaisen käsittelyn, koska yhteisön toiminnassa on mukana opiskelijoita, ohjaajia ja yritysten ammattilaisia monialaisesti. Ymmärrys kokonaisuudesta osineen mahdollistuu prosessiin osallistumisen kautta. Prosessiin tuo laajuutta monialaisuus sekä opiskelijoiden tuoreet ideat ja innostus. Syvyyttä tuo ohjaajien ja erikoisosaajien ammattitaito ja näkemykset.
Osallistumisen kautta asiakasyritysten osaaminen ja hiljainenkin tieto on mahdollista saada käyttöön ja hyödyntää uuden kehittelyssä. Toisaalta osallistavuudella varmistetaan prosessiosaamisen lisääntyminen, vaikkei tuotekehitysprosessin tulokset suoraan johtaisikaan taloudelliseen menestykseen. Näin innovaatiotoimintaan aina sisältyvä taloudellinen riski ikään kuin kevenee. Prosessissa muodostuvista suhdeverkostoista tulee luonnollisesti jatkossa osa asiakasyritysten aineetonta pääomaa.

OpiskelijatTuotekehitys- ja innovaatio-osaaminen on keskeinen osa muotoilun opintoja ja merkittävänä myös tekniikan ja talouden aloilla. Yhteisissä yritysten kanssa tehtävissä projekteissa opitaan toisilta monialaisesti ja erilaiset asiayhteydet laajasti hahmottaen. Omien ajatusten monialaisiin vertaisnäkemyksiin (yhteisön opiskelijat) sekä mestarien syvälliseen tietoon (ohjaajat ja yritysten ammattilaiset) peilaaminen synnyttää luonnostaan innovatiivisuutta ja luovuutta. Ilman rikastavaa vuorovaikutusta eli luovassa tyhjiössä innovatiivisuutta ei synny (Pekka Himanen, 2007). Aktiivinen osallistuminen prosessiin osana monialaista ja -ulotteista yhteisöä antaa sen merkittävimmän osaamispääoman, jota jatkoreferensseinä toimivat projektituotokset ja syntyneet suhdeverkostot täydentävät.

OppilaitoksetAmmattikorkeakoulujen yksi merkittävä tehtävä Suomessa on alueellisen elinkeinoelämän palveleminen mm. T&K-toiminnan ja työvoimaksi valmistuvien opiskelijoiden kautta. Alueellisenkin menestymisen edellytyksenä on alueellisten rajojen ylitse ulottuva ajattelu puhumattakaan konkreettisista suhdeverkostoista. Vaikka opiskelumahdollisuuksien tasa-arvoisuuden katsotaan olevan yksi suomalaisen koulutuksen menestyksen tekijöistä, oppilaitokset kilpailevat käytännön tasolla lahjakkuuksista niin opiskelijoiden kuin henkilökunnankin suhteen. Lahjakkuudet hakeutuvat sinne, missä tehdään mielenkiintoisia asioita mielenkiintoisilla ja menestyksellisillä tavoilla viihtyisissä luovuutta tukevissa ilmapiirissä ja ympäristöissä. Aktiiviset verkostot elinkeinoelämään ja muuhun koulutuskenttään ovat merkittävä tekijä niin ulkoisen kiinnostavuuden kuin sisäisen kehittymisenkin rakentumisessa.

YhteistyöyrityksetInnovaatioyhteisössä mukana oleminen voi olla osa normaalia liiketoimintaa esimerkiksi palvelujen tarjoamisen kautta. Samanaikaisesti se voi olla oman toiminnan kehittämistä ja tuoreena pitämistä. Yhteisen toiminnan kautta on myös mahdollista luontevasti löytää ja rekrytoida osaavia työntekijöitä.

Some thoughts about Innovations

I have been thinking this enriching community and interdisciplinary learning: what are the best ways in making it work at the bachelor level? There are ways and have been for a while now of giving multidisciplinary and creative education at master's level like in ME310-studies at Stanford University U.S. or in IDBM-studies in Helsinki. These studies are international, interdisciplinary and they encourage to creativity. In this kind of studies students will make a long lasting relations and friendships that enrich their lives, also their professional ones. Still, I am sure that first you have to have the enthusiasm for the subject and the social curiosity - that you know you will have fun doing this with these different people. The professional or economic profit will follow, but it can not lead - anyway that is how I think and that is usually forgotten while having the economic expectations as the first and the most important thing. Does economic welfare lead to human welfare or other way around? Which comes first? Which is more important? Do I have to ask?

One challenge, they say, is how to get the most of the multidisciplinary possibilities and not to mix up the students' professional identity - "am I a designer/an engineer etc. or what and what to do with all this knowledge?" This is based on the idea that you have to have professional skills deep enough and by that a growing identity of some profession, before widening skills to other disciplines could make you a better professional. I guess, the Professional Identity is on a healthy base, when the widening the knowledge of yours also deepens your professional skills (as a designer, engineer, teacher or what ever the profession is) instead of fragmenting the identity to irrelevant pieces.

Other challenge is to build up creative environments and creative interactivity between students, teachers and companies. To make a creative spirit you need an enthusiastic teacher, the students who are willing to work together and an environment, that supports many kinds of activity. Good business relations and international connections will help in achieving that too. A Creative Community is a Heterogeneous Community, isn't it?

Design Factory, Future Design Lab ja Kestävän Innovoinnin Kommuuni

Vierailin perjantaina Otaniemessä tulevan Aalto-yliopiston ensimmäisessä jo käynnissä olevassa osassa, Design Factoryssa. Se on paikka, jossa pyritään mahdollistamaan monenlaista monialaista osallistavaa ja yhteisöllisyyttä tukevaa opiskelua, projektitoimintaa ja start-up -yrittäjyyttä. Itse rakennus on entinen VTT-laboratorio, jonka tilat on opiskelijatyövoimin (pro gradut) suunniteltu ja toteutettu uusiksi. Tilojen muuntelu vaihteleviin tarpeisiin on pyritty tekemään helpoksi. Erilaiset toimijat toimivat tiloissa yhteistyössä ja kaikki tilat ovat kaikkien käytettävissä. Mitä? Kävinkö Pietarin puheilla taivaanporteilla? En sentään, edellä mainitut asiat ovat tietenkin tavoiteolosuhteiden ja -ilmapiirin kuvauksia, mutta todellisuus vaikutti hyvinkin samansuuntaiselta.

Siitä päästäänkin toiseen olennaiseen asiaan eli sisältöihin ja toteuttajiin. Jos Design Factory tarjoaa fyysiset puitteet (3200 neliötä) toiminnalle, on myös toiminnan sisällöillä merkitystä ennen kuin edellä kuvailtuihin olosuhteisiin voidaan päästä. TKK:ssa jo 80-luvulta lähtien järjestetty monialainen ja kansainvälinen PdP-opintojakso (Product Development Project) on yhtenä tärkeänä sisältönä ja monialaisen IDBM-opintokokonaisuuden opinjaksoja pidetään Design Factoryssa, mm. Stanford Universityn kurssille ME310 on mahdollista osallistua IDBM-opintojen kautta. Mukana on myös muita huippuyliopistoja ympäri maailmaa, mm. Indian Institute Of Technology (IIT). Design Factory paikkana on tässä kaikessa vain pieni palikka, mutta rikastavan vuorovaikutuksen mahdollistavana yhtenä paikkana (ainakin ihannetapauksissa) tärkeä osa Aalto-yliopistossa.

Design Factory on "kädet saveen"-hengessään toisaalta myös eräänlainen tunkeutuma käytännön tekemisen ja soveltavan tutkimuksen puolelle eli ammattikorkeakoulujen alueelle. Design Forum Finlandin toimitusjohtaja Mikko Kalhaman mukaan tässä onkin uudenlainen kehittämispaine myös ammattikorkeakouluille, joka taas johtaa yliopistomaailman kehittämiseen ja niin edespäin yhteisen kilvoittelun hengessä. Kilvoittelua pitää olla, vaikka yliopistomaailma ja ammattikorkeakoulut eivät suoraan toistensa kilpailijoita olekaan.

Jos Helsinki on itsestään selvästi keskus suomalaisessa innovaatiotoiminnassa jo kriittisen massansa vuoksi, ei muita alueellisia keskuksia kuitenkaan ole syytä jättää kehittämättä. Näistä yhtenä on ilman muuta Turun alue ja Turun ammattikorkeakoulu yhtenä tärkeänä osana siellä (täällä!). Innovaatiopedagogiikka on Turun AMK:ssa kehitelty pedagoginen kokonaisuus, jossa yhdistellään erilaisia innovatiivisuutta tukevia pedagogisia malleja. Määrittelyä tehdään koko ajan, ehkä hieman hajaantuneestikin: TYT:n tulosalueen opetuksen kehittämisryhmä on määritellyt asiaa ja innovaatiopedagogiikan erilaisia toteutustapoja ja näkökulmia esittävä julkaisu ilmestyy lähiaikoina, toisaalla rehtori Juha Kettunen on tarttunut myös innovaatiopedagogiikan käsitteeseen. Toivonkin, että yhteys tahojen ja esimerkiksi teoreettisen viitekehyksen sekä käytännön toiminnan välillä säilyy. Samaa asiaa voi tietenkin tutkia ja kehittää useammalla taholla, kun punainen lanka on yhteinen ja yhdessä määritelty. Filosofi Pekka Himasen esittämässä Rikastavan vuorovaikutuksen hengessä tietenkin.

Filosofi Maija-Riitta Ollilan punainen lanka

Katsoin työkaverini vinkistä Yle arkistosta Punainen Lanka -jakson, jossa Maarit Tastulan haastateltavana oli filosofi Maija-Riitta Ollilla. Harvinaisen selväsanaisesti ja järkevästi Ollila puhui monestakin nyky-yhteiskunnan asiasta. Mielenkiintoinen oli mm. kommentti huippuosaajista, joita yhteiskuntamme kaipaa ja koettaa kouluttaa. Ollilla huomautti, että teimmepä mitä tahansa, Gaussin käyrää noudattaen kansasta vain noin 2 % on huippuosaajia ja suurin osa keskiverto-osaajia.

Kuin oljenkorteen tartuin kuitenkin huomioon, että keskiverto-osaajakin voi menestyä ja saada aikaan huipputuloksia, kun osaa tehdä yhteistyötä toisen keskiverto-osaajan kanssa. 1+1=3 tai enemmän. Jes! Tätähän tässä tavoitellaan ja selvitellään - monialaista yhteistyötä ja sen opettelun mahdollisuuksia. Tervetuloa, yhteistyökykyiset keskinkertaiset!

Välikatsaus 14.9.2009

Kehityksen haasteita

1. Monialaisuus

• Olemassa AMK:ssa luontaisesti
• Monialaisuuden toteutuminen käytännössä? Taru Penttilältä sain aiheeseen kommentteja:

Turun AMK:ssa monialaisuutta on melko järjestelmällisestikin: tk-toiminnassa useimmissa projekteissa on mukana useita koulutusaloja- ja ohjelmia, yhteisiä opintojaksoja on runsaasti ainakin liiketalouden ja tekniikan alalla, on yhteinen international semester sekä kaikille koulutusohjelmille yhteinen projektipaja-opintojakso, jossa työryhmissä on kaikkien alojen opiskelijoita yhdessä.

• Monenlaista monialaisuutta siis löytyy. Muotoilun osalta kytkeytyminen eri alojen kanssa voisi olla suunnitellumpaa ja tilat voisivat olla yhteiseen toimintaan kannustavammat, ks. Opiskelumpäristöt alempana.

Muualla olemassa olevia malleja

• Monialaiset opintojaksot – vrt. PdP (Product Development Project, TKK - Aalto)
• Monialaiset opintokokonaisuudet – vrt. IDBM-ohjelma (TAIK, HSE, TKK - Aalto)
• Todettu toimiviksi ylemmällä korkeakouluasteella, millaiset sovellusmahdollisuudet AMK-ympäristössä?
• Alla Markku Salimäen (HSE) 7.9. seminaarissa esittämä IDBM:n T-malli, jonka alla sen pohjalta myös omaan AMK-ympäristöömme sovellettu ehdotus, jossa on otettu huomioon AMK-opintojen kesto verrattuna esimerkiksi yliopistojen kandi-vaiheeseen (180 op.). Nuoli dynaamisena muotona mielestäni sopii hyvin tällaiseen tavoitteelliseen kuvioon, vaikka muokkaamisen varaakin kuvioon taitaa vielä jäädä?

2. Opiskeluympäristöt
Sepänkadun ympäristö – luova ympäristö?

• Esimerkkinä Design Factory Otaniemessä

Verkko-oppimisympäristöt

• Optima ja siitä eteenpäin
• Sosiaalisten medioiden hyödyntäminen, tulossa mm. DesignWiki-sovellus

3. Oma historia ja perinteet

• Muotoilu – opisto ja käsityöperinne
• Muiden vahvat perinteet ja mallit – esim. TEKU
• Uudistumisen ja säilyttämisen suhde
• Perinteet ovat osa identiteettiä, mutta mikä on säilyttämisen arvoista ja mikä kehitystä jarruttavaa "painolastia”?

Missä mennään muotoilussa?

• Asemointi - Kenelle tehdään, millainen itse muotoilijana on?
• Design Thinking, psykologiset kartat, Brain balance

Design 1.0 > 2.0 > 3.0 > 4.0 (GK VanPatter/Humantific)

• Muutos yhden muotoilijan maagisesta intuitiosta monialaiseen samanaikaiseen työskentelyyn
• Design 1.0 ja 2.0 – tuotteista palveluihin - Sensemaking and strangemaking, yksinkertaiset hyvin määritellyt ongelmat, kilpailuetu tuotteiden ja palveluiden erilaistamisen kautta.
• Design 3.0 ja 4.0 – organisaatioista yhteiskuntaan - Sensemaking and changemaking, monimutkaiset laajat ongelmat, strateginen muotoilu, muutoksien ohjailu organisaatioissa ja yhteiskunnassa
• Alla oleva kuvio (GK Van Patter, Humantific) näyttää pala palalta muutokset ja niiden laajuuden.

Miten AMK:ssa?

• Mikä osuus strategisella muotoilulla?
• Miten immaterialisoituminen ”konkretisoidaan”?
• "Nykymaailman haasteet eivät ratkea tekemällä lisää tuotteita" GK VanPatter, Humantific
• Muotoilija myös asioiden ymmärrettäväksi tekijä?

Seuraavaksi
Muotoilun tulevaisuus ja tarpeet

• Haastattelupyynnöt mm: Mikko Kalhama – Design Forum Finland, Teppo Virta – TeknologiaTeollisuus, Piia Alvesalo - EK, Mikko Kämäräinen – Provoke Oy, Roope Mokka – DemosHelsinki
• Tutustuminen: Design Factory (IDBM), Otaniemi - Kalevi Ekman
• Näkemykset monialaisuuden toteuttamisen mahdollisuuksista TYT:ssä – koulutuspäälliköt
• Näkemykset muotoilun ko:n sisällä omista vahvuuksista

Projektin tavoitteet, toimenpiteet ja aikataulu

TIIVISTELMÄ
1. Mitä meillä jo on?

• suuntaukset/koulutusohjelmat

• Muut oppilaitokset >> yhteistyömahdollisuudet

2. Millaisia osaajia tarvitaan?

• Yleiset näkymät
• Alueelliset näkymät

-> Miten nämä voisivat kohdata?

• skenaarioita, joissa yhteisenä nimittäjänä muotoilu ja koulutus

TAVOITTEET


1. Turun AMK:n muotoilun koulutuksen tilan relevanttiuden tarkistaminen ja tarvittavat muutosehdotukset
Relevanttius = tarpeisiin vastaavuus suhteessa:

• Elinkeinoelämään alueellisesti – tavoitteet ja tulevaisuuden näkymät
• Maailmantilaan taloudessa ja ympäristöasioissa
• Muotoilun koulutukseen muualla

> Mikä ohjaa kehitystä - Profiloituminen
Toimenpiteet:
Yhteenveto muotoilun koulutuksen tilasta nyt:

• Näkemykset ja tieto koulutusohjelman sisältä
• Näkemykset Turun AMK:n muotoilun koulutuksesta ulkoapäin (AMK:n johto, muut koulutusohjelmat, muu maailma jne.)
• Muu muotoilun koulutus Suomessa (ja muualla)

> Näiden vastaavuus toisiinsa?
Yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tilanne vuonna 2011 ja jälkeen - muotoilu, talous, ympäristö:

• Avainhenkilöiden näkemykset tulevaisuudesta ja sen tuomista tarpeista
• Tutkimuksellinen tieto (julkaistut tutkimukset)

2. Monialaisuuden mahdollistaminen
TYT:n sisällä aloja, joilla on paljon luontevia yhtymäkohtia muotoiluun, muttei juurikaan käytännön yhtymistä (Tekniikka, ympäristö ja talous < > muotoilu)
> Mahdollisuudet yhteiseen koulutukseen/yhteistyöhön koulutuksessa
Toimenpiteet:

• Näkemykset TYT:n sisällä eri koulutusaloilla
• Ulkopuoliset näkemykset (Mm. TAIK:n IDBM-koulutus sekä Aalto -yliopisto ja vaikuttimet niiden taustalla)
• Elinkeinoelämän näkemykset muotoiluun liittyvistä osaamistarpeista v.2011 ja jälkeen

> Henkilöhaastattelut, tutkimuksellinen tieto, pohdinta
TUTKIMUKSESTA JOHDETUT TULOKSET JA TUOTOKSET

• Skenaariot erilaisista mahdollisuuksista erilaisissa tulevaisuuden näkymissä v. 2015 ja jälkeen

> Näistä valitaan/koostetaan/muokataan ehdotus toteutettavaksi v. 2011 alkaen

• Koulutusohjelma
• Suuntautumisvaihtoehto
• Erikoistumisopinnot
• Aikuiskoulutus
• Ylempi AMK
• jotain muuta?

AIKATAULU
Elokuu 2009: ALOITUS

• Suunnittelu: mitä, miksi, milloin?
• Tutkimukselliseen tietoon perehtymistä
• Haastattelujen suunnittelu ja aloitus: ketä, miksi, miten, missä, milloin?
• Ulkoisen rahoituksen mahdollisuudet sekä muut projektin käynnistämiseen ja hallintaan liittyvät asiat
• Tiedotuksen/viestinnän suunnittelu: mitä, miten, kenelle, milloin?

Syys- ja lokakuu 2009: TUTKIMUS

• Haastattelut, lukeminen, seminaarit, pohtiminen, kirjoittaminen, tiedottaminen

Loka- ja marraskuu 2009: SYNTEESI

• Johtopäätökset tutkimuksesta
• Skenaarioiden laatiminen ja luovuttaminen

Joulukuu 2009: EHDOTUS JOSTAIN UUDESTA

• Valitun/valittujen skenaarioiden muokkaaminen valmiiksi ehdotukseksi

Tammi- elokuu 2010:

• Ehdotuksen suunnittelu ja kehittäminen valmiiksi ja toteutettavaksi