Vierailin perjantaina Otaniemessä tulevan Aalto-yliopiston ensimmäisessä jo käynnissä olevassa osassa, Design Factoryssa. Se on paikka, jossa pyritään mahdollistamaan monenlaista monialaista osallistavaa ja yhteisöllisyyttä tukevaa opiskelua, projektitoimintaa ja start-up -yrittäjyyttä. Itse rakennus on entinen VTT-laboratorio, jonka tilat on opiskelijatyövoimin (pro gradut) suunniteltu ja toteutettu uusiksi. Tilojen muuntelu vaihteleviin tarpeisiin on pyritty tekemään helpoksi. Erilaiset toimijat toimivat tiloissa yhteistyössä ja kaikki tilat ovat kaikkien käytettävissä. Mitä? Kävinkö Pietarin puheilla taivaanporteilla? En sentään, edellä mainitut asiat ovat tietenkin tavoiteolosuhteiden ja -ilmapiirin kuvauksia, mutta todellisuus vaikutti hyvinkin samansuuntaiselta.
Siitä päästäänkin toiseen olennaiseen asiaan eli sisältöihin ja toteuttajiin. Jos Design Factory tarjoaa fyysiset puitteet (3200 neliötä) toiminnalle, on myös toiminnan sisällöillä merkitystä ennen kuin edellä kuvailtuihin olosuhteisiin voidaan päästä. TKK:ssa jo 80-luvulta lähtien järjestetty monialainen ja kansainvälinen PdP-opintojakso (Product Development Project) on yhtenä tärkeänä sisältönä ja monialaisen IDBM-opintokokonaisuuden opinjaksoja pidetään Design Factoryssa, mm. Stanford Universityn kurssille ME310 on mahdollista osallistua IDBM-opintojen kautta. Mukana on myös muita huippuyliopistoja ympäri maailmaa, mm. Indian Institute Of Technology (IIT). Design Factory paikkana on tässä kaikessa vain pieni palikka, mutta rikastavan vuorovaikutuksen mahdollistavana yhtenä paikkana (ainakin ihannetapauksissa) tärkeä osa Aalto-yliopistossa.
Design Factory on "kädet saveen"-hengessään toisaalta myös eräänlainen tunkeutuma käytännön tekemisen ja soveltavan tutkimuksen puolelle eli ammattikorkeakoulujen alueelle. Design Forum Finlandin toimitusjohtaja Mikko Kalhaman mukaan tässä onkin uudenlainen kehittämispaine myös ammattikorkeakouluille, joka taas johtaa yliopistomaailman kehittämiseen ja niin edespäin yhteisen kilvoittelun hengessä. Kilvoittelua pitää olla, vaikka yliopistomaailma ja ammattikorkeakoulut eivät suoraan toistensa kilpailijoita olekaan.
Jos Helsinki on itsestään selvästi keskus suomalaisessa innovaatiotoiminnassa jo kriittisen massansa vuoksi, ei muita alueellisia keskuksia kuitenkaan ole syytä jättää kehittämättä. Näistä yhtenä on ilman muuta Turun alue ja Turun ammattikorkeakoulu yhtenä tärkeänä osana siellä (täällä!). Innovaatiopedagogiikka on Turun AMK:ssa kehitelty pedagoginen kokonaisuus, jossa yhdistellään erilaisia innovatiivisuutta tukevia pedagogisia malleja. Määrittelyä tehdään koko ajan, ehkä hieman hajaantuneestikin: TYT:n tulosalueen opetuksen kehittämisryhmä on määritellyt asiaa ja innovaatiopedagogiikan erilaisia toteutustapoja ja näkökulmia esittävä julkaisu ilmestyy lähiaikoina, toisaalla rehtori Juha Kettunen on tarttunut myös innovaatiopedagogiikan käsitteeseen. Toivonkin, että yhteys tahojen ja esimerkiksi teoreettisen viitekehyksen sekä käytännön toiminnan välillä säilyy. Samaa asiaa voi tietenkin tutkia ja kehittää useammalla taholla, kun punainen lanka on yhteinen ja yhdessä määritelty. Filosofi Pekka Himasen esittämässä Rikastavan vuorovaikutuksen hengessä tietenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti