Innovaatioyhteisöteoriaa

Tässä hankesuunnitelmaa julkiseksi, jolloin se ainakin teoriassa on kommentoitavissa. Siitä otsikko.

Hankkeen tavoitteena on edistää PK-yritysten ja luovien alojen yritysten tuotekehitys- ja innovaatio-osaamista. Tähän tavoitteeseen pyritään yhteisöllisellä projektitoiminnalla, missä yhteisön muodostavat tuotekehitys- ja innovaatio-osaamista hakevat yritykset ja organisaatiot, oppilaitokset (Turun AMK ja kumppanit) opiskelijoineen ja opettajineen sekä toteutukseen osallistuvat yhteistyöyritykset (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Osapuolet muodostavat innovatiivisen yhteisön osallistumisen kautta (Karhu 2009)


Innovaatioyhteisön vaikutuksia
Yleisellä tasolla projektilla haetaan yhtä ratkaisua innovatiivisuuden tarpeeseen yhteisömäisen toiminnan kautta. Innovatiivisuus on niin yrityksille kuin oppilaitoksillekin säilymisen edellytys. Turun ammattikorkeakoulun monialaisuutta, yritysyhteyksiä ja kansainvälisiä yhteyksiä hyödyntämällä on mahdollista luoda kehittävä ja kehittyvä yhteisö, joka tukee luovuutta ja innovatiivisuutta. Konkreettisesti ratkaisuja haetaan asiakasyritysten tuotekehityksen ja innovoinnin ja näiden prosessien osaamisen kehittämistarpeisiin, opiskelijoiden ammatilliseen kasvuun, oppilaitoksen koko potentiaalin hyödyntämiseen, yhteistyöyritysten osaamisen lisäämiseen sekä kansainvälisten yhteyksien kehittämiseen. Kaiken pohjalla verkostoituminen osallistavan toiminnan kautta, missä yhdistävänä tekijänä ja punaisena lankana on muotoilu ja muotoiluajattelu.
Asiakasyritykset
Tuotekehitys- ja innovaatio-osaamisen merkitys yritystoiminnassa ymmärretään periaatteellisella tasolla melko laajasti, mutta käsitykset käytännön toteuttamisen tavoista voivat pk-sektorilla olla melko suppeita. Myös resurssit tarvittavaan tuotekehityksen laajuuteen usein puuttuvat. Future Design Lab -innovaatioyhteisö mahdollistaa asiakasyrityksiltä saatavien haasteiden laaja-alaisen käsittelyn, koska yhteisön toiminnassa on mukana opiskelijoita, ohjaajia ja yritysten ammattilaisia monialaisesti. Ymmärrys kokonaisuudesta osineen mahdollistuu prosessiin osallistumisen kautta. Prosessiin tuo laajuutta monialaisuus sekä opiskelijoiden tuoreet ideat ja innostus. Syvyyttä tuo ohjaajien ja erikoisosaajien ammattitaito ja näkemykset.
Osallistumisen kautta asiakasyritysten osaaminen ja hiljainenkin tieto on mahdollista saada käyttöön ja hyödyntää uuden kehittelyssä. Toisaalta osallistavuudella varmistetaan prosessiosaamisen lisääntyminen, vaikkei tuotekehitysprosessin tulokset suoraan johtaisikaan taloudelliseen menestykseen. Näin innovaatiotoimintaan aina sisältyvä taloudellinen riski ikään kuin kevenee. Prosessissa muodostuvista suhdeverkostoista tulee luonnollisesti jatkossa osa asiakasyritysten aineetonta pääomaa.

OpiskelijatTuotekehitys- ja innovaatio-osaaminen on keskeinen osa muotoilun opintoja ja merkittävänä myös tekniikan ja talouden aloilla. Yhteisissä yritysten kanssa tehtävissä projekteissa opitaan toisilta monialaisesti ja erilaiset asiayhteydet laajasti hahmottaen. Omien ajatusten monialaisiin vertaisnäkemyksiin (yhteisön opiskelijat) sekä mestarien syvälliseen tietoon (ohjaajat ja yritysten ammattilaiset) peilaaminen synnyttää luonnostaan innovatiivisuutta ja luovuutta. Ilman rikastavaa vuorovaikutusta eli luovassa tyhjiössä innovatiivisuutta ei synny (Pekka Himanen, 2007). Aktiivinen osallistuminen prosessiin osana monialaista ja -ulotteista yhteisöä antaa sen merkittävimmän osaamispääoman, jota jatkoreferensseinä toimivat projektituotokset ja syntyneet suhdeverkostot täydentävät.

OppilaitoksetAmmattikorkeakoulujen yksi merkittävä tehtävä Suomessa on alueellisen elinkeinoelämän palveleminen mm. T&K-toiminnan ja työvoimaksi valmistuvien opiskelijoiden kautta. Alueellisenkin menestymisen edellytyksenä on alueellisten rajojen ylitse ulottuva ajattelu puhumattakaan konkreettisista suhdeverkostoista. Vaikka opiskelumahdollisuuksien tasa-arvoisuuden katsotaan olevan yksi suomalaisen koulutuksen menestyksen tekijöistä, oppilaitokset kilpailevat käytännön tasolla lahjakkuuksista niin opiskelijoiden kuin henkilökunnankin suhteen. Lahjakkuudet hakeutuvat sinne, missä tehdään mielenkiintoisia asioita mielenkiintoisilla ja menestyksellisillä tavoilla viihtyisissä luovuutta tukevissa ilmapiirissä ja ympäristöissä. Aktiiviset verkostot elinkeinoelämään ja muuhun koulutuskenttään ovat merkittävä tekijä niin ulkoisen kiinnostavuuden kuin sisäisen kehittymisenkin rakentumisessa.

YhteistyöyrityksetInnovaatioyhteisössä mukana oleminen voi olla osa normaalia liiketoimintaa esimerkiksi palvelujen tarjoamisen kautta. Samanaikaisesti se voi olla oman toiminnan kehittämistä ja tuoreena pitämistä. Yhteisen toiminnan kautta on myös mahdollista luontevasti löytää ja rekrytoida osaavia työntekijöitä.

Some thoughts about Innovations

I have been thinking this enriching community and interdisciplinary learning: what are the best ways in making it work at the bachelor level? There are ways and have been for a while now of giving multidisciplinary and creative education at master's level like in ME310-studies at Stanford University U.S. or in IDBM-studies in Helsinki. These studies are international, interdisciplinary and they encourage to creativity. In this kind of studies students will make a long lasting relations and friendships that enrich their lives, also their professional ones. Still, I am sure that first you have to have the enthusiasm for the subject and the social curiosity - that you know you will have fun doing this with these different people. The professional or economic profit will follow, but it can not lead - anyway that is how I think and that is usually forgotten while having the economic expectations as the first and the most important thing. Does economic welfare lead to human welfare or other way around? Which comes first? Which is more important? Do I have to ask?

One challenge, they say, is how to get the most of the multidisciplinary possibilities and not to mix up the students' professional identity - "am I a designer/an engineer etc. or what and what to do with all this knowledge?" This is based on the idea that you have to have professional skills deep enough and by that a growing identity of some profession, before widening skills to other disciplines could make you a better professional. I guess, the Professional Identity is on a healthy base, when the widening the knowledge of yours also deepens your professional skills (as a designer, engineer, teacher or what ever the profession is) instead of fragmenting the identity to irrelevant pieces.

Other challenge is to build up creative environments and creative interactivity between students, teachers and companies. To make a creative spirit you need an enthusiastic teacher, the students who are willing to work together and an environment, that supports many kinds of activity. Good business relations and international connections will help in achieving that too. A Creative Community is a Heterogeneous Community, isn't it?

FC iD - Future Community in Design

Well, I like to play with names. This is a sort of a frame for the "creative community" where design is the glue that combines the different parts together.

Design Factory, Future Design Lab ja Kestävän Innovoinnin Kommuuni

Vierailin perjantaina Otaniemessä tulevan Aalto-yliopiston ensimmäisessä jo käynnissä olevassa osassa, Design Factoryssa. Se on paikka, jossa pyritään mahdollistamaan monenlaista monialaista osallistavaa ja yhteisöllisyyttä tukevaa opiskelua, projektitoimintaa ja start-up -yrittäjyyttä. Itse rakennus on entinen VTT-laboratorio, jonka tilat on opiskelijatyövoimin (pro gradut) suunniteltu ja toteutettu uusiksi. Tilojen muuntelu vaihteleviin tarpeisiin on pyritty tekemään helpoksi. Erilaiset toimijat toimivat tiloissa yhteistyössä ja kaikki tilat ovat kaikkien käytettävissä. Mitä? Kävinkö Pietarin puheilla taivaanporteilla? En sentään, edellä mainitut asiat ovat tietenkin tavoiteolosuhteiden ja -ilmapiirin kuvauksia, mutta todellisuus vaikutti hyvinkin samansuuntaiselta.

Siitä päästäänkin toiseen olennaiseen asiaan eli sisältöihin ja toteuttajiin. Jos Design Factory tarjoaa fyysiset puitteet (3200 neliötä) toiminnalle, on myös toiminnan sisällöillä merkitystä ennen kuin edellä kuvailtuihin olosuhteisiin voidaan päästä. TKK:ssa jo 80-luvulta lähtien järjestetty monialainen ja kansainvälinen PdP-opintojakso (Product Development Project) on yhtenä tärkeänä sisältönä ja monialaisen IDBM-opintokokonaisuuden opinjaksoja pidetään Design Factoryssa, mm. Stanford Universityn kurssille ME310 on mahdollista osallistua IDBM-opintojen kautta. Mukana on myös muita huippuyliopistoja ympäri maailmaa, mm. Indian Institute Of Technology (IIT). Design Factory paikkana on tässä kaikessa vain pieni palikka, mutta rikastavan vuorovaikutuksen mahdollistavana yhtenä paikkana (ainakin ihannetapauksissa) tärkeä osa Aalto-yliopistossa.

Design Factory on "kädet saveen"-hengessään toisaalta myös eräänlainen tunkeutuma käytännön tekemisen ja soveltavan tutkimuksen puolelle eli ammattikorkeakoulujen alueelle. Design Forum Finlandin toimitusjohtaja Mikko Kalhaman mukaan tässä onkin uudenlainen kehittämispaine myös ammattikorkeakouluille, joka taas johtaa yliopistomaailman kehittämiseen ja niin edespäin yhteisen kilvoittelun hengessä. Kilvoittelua pitää olla, vaikka yliopistomaailma ja ammattikorkeakoulut eivät suoraan toistensa kilpailijoita olekaan.

Jos Helsinki on itsestään selvästi keskus suomalaisessa innovaatiotoiminnassa jo kriittisen massansa vuoksi, ei muita alueellisia keskuksia kuitenkaan ole syytä jättää kehittämättä. Näistä yhtenä on ilman muuta Turun alue ja Turun ammattikorkeakoulu yhtenä tärkeänä osana siellä (täällä!). Innovaatiopedagogiikka on Turun AMK:ssa kehitelty pedagoginen kokonaisuus, jossa yhdistellään erilaisia innovatiivisuutta tukevia pedagogisia malleja. Määrittelyä tehdään koko ajan, ehkä hieman hajaantuneestikin: TYT:n tulosalueen opetuksen kehittämisryhmä on määritellyt asiaa ja innovaatiopedagogiikan erilaisia toteutustapoja ja näkökulmia esittävä julkaisu ilmestyy lähiaikoina, toisaalla rehtori Juha Kettunen on tarttunut myös innovaatiopedagogiikan käsitteeseen. Toivonkin, että yhteys tahojen ja esimerkiksi teoreettisen viitekehyksen sekä käytännön toiminnan välillä säilyy. Samaa asiaa voi tietenkin tutkia ja kehittää useammalla taholla, kun punainen lanka on yhteinen ja yhdessä määritelty. Filosofi Pekka Himasen esittämässä Rikastavan vuorovaikutuksen hengessä tietenkin.

Elomme rikastavassa yhteisössä

Filosofi Pekka Himanen esittää Suomalainen Unelma, Innovaatioraportti -teoksessaan rikastavan vuorovaikutuksen/yhteisön teorian. Se perustuu huomioon, että kaikesta virtuaalisuudesta ja digitaalisista verkkoyhteyksistä huolimatta luova huippumenestys keskittyy edelleenkin fyysisesti harvoihin paikkoihin. Erilaisin tilasto- ym. menetelmin hän osoittaa tämän asian konkreettisuuden. Logiikka on se, että me ihmisinä saamme emotionaalista energiaa fyysisestä kohtaamisesta. Ellei fyysinen kohtaaminen olisi olennaista, luovuuden kehityksemme olisi kuulunut kaiken viestintätekniikan myötä kulkea vähenevän fyysisen kontaktin suuntaan, mutta näin ei kuitenkaan ole käynyt: edelleenkin huippuluovuus erilaisin mittarein tarkasteltuna keskittyy fyysisesti hyvin tiiviille alueille, kuten Yhdysvalloissa mm. San Franciscon lahden piilaaksoon, itärannikon yliopistojen ympärille, Manhattanille tai muutamiin muihin keskittymiin muualla maailmassa.

Verkkoyhteisöjen luovuus ja fyysisen kontaktin puuttuminen Himasen esittämässä valossa hieman mietityttää, koska luovuutta selvästi verkoista löytyy. Himasenkin mukaan kyllä innovatiivisuutta tai luovaa ilmapiiriä voi pitää yllä virtuaalisesti, mutta tutkimuksien valossa ei pelkästään. Ehkäpä tämä ilmenee ja tulee todistetuksi Assemblyn kaltaisten tietokoneiden ympärille tehtyjen tapahtumien kautta, joissa samaan fyysiseen tilaan kokoontuu suuri määrä tietokoneharrastajia. Verkossahan siellä pörrätään, mutta läsnäolo on fyysistä ja fyysisyyden tuoma emotionaalinen energia varmaan on tärkeässä osassa erilaista kilvoittelua, mitä tapahtumassa tehdäänkin - Assembly-asiantuntija en ole. Kilvoittelu juuri johtaa luovuuden purskahduksiin, ei kilpailu. Tällöin termeissä on sellainen ero, että kilvoittelussa osaamista jaetaan kummankin eduksi ja vastakilvoittelijaa on tavallaan myös kumppani, kun taas kilpailu on sotaa, jossa vastapuoli pyritään tuhoamaan, jotta kaikki jäisi itselle. Kilvoittelussa jatketaan luovan energian ilmapiirissä jatkuvasti kehittyen, kilpailussa voittajalle jää luova tyhjiö.

Himasen raporttia on käsittääkseni käytetty Aalto-yliopiston suunnittelussa. Turun ammattikorkeakoulun ei ole syytä yrittää olla Aalto-yliopiston kilpailija, mutta samoista periaatteista kai kuitenkin lähdetään. Ammattikorkeakoulussa on omat eronsa yliopistoon verrattuna niinkuin kuuluukin olla, mutta luova yhteisöllisyys lienee meilläkin tavoiteltavaa monessakin mielessä, kuten esimerkiksi opiskelijaviihtyvyyden, oppimistulosten tai sosiaalisten valmiuksien kehittymisen näkökulmista. Täytyy vielä strategioihimme (Turun AMK) perehtyä, mutta epäilemättä niissä tämänkaltaisia asioita onkin kirjoitettuina.

Olen tekemässä ESR-hakua asiaan liittyen, mutta sisältö ei ole kovinkaan kiteytynyt vielä, koska kokonaisuus on melko laaja ja kaikkea ei voi kerralla edes yrittää tehdä. Tässä aikataulussa (lokakuun 30.) se hiukan huolestuttaa. Olen syksyn pyöritellyt Future Design Lab -ajatusta, jota nyt joudutaan toisaalta laajentamaan mm. kumppaneiden osalta ja toisaalta rajaamaan sisältöalueiden osalta. Viimeisimmissä pohdinnoissani tänä aamuna olen ajatellut ensi vaiheessa keskittymistä opintokokonaisuuden kehittämiseen. Tässä opintokokonaisuudessa yhdistyisivät monialaisuus, pedagoginen monipuolisuus, luovat opiskeluympäristöt (kehittäminen nykyisissä olosuhteissa rajallisesti sekä virtuaaliset mahdollisuudet) ja kansainvälisyys yhteistyöoppilaitoksen kautta. Tämä opintojakso voisi varmaan parhaiten sijoittua kolmannen vuoden opintoihin ja olla laajudeltaan noin 30 op. Koska ajatukset aina harhautuvat myös epäolennaisuuksiin, olen Future Design Lab -nimen ohella pyöritellyt myös seuraavaa otsikkoa: Kestävän Innovoinnin Kommuuni - Community of Sustainable Innovations, joista lyhenne KIKCSI. Repikää siitä! Huomaan nyt, että ESR-haun kannalta suunnitelma on ehkä liian opetuksenkehittämispainotteinen, vaikka siihen yritystoiminta, kansainvälisyys ja työllisyystavoitteet olennaisina liittyvätkin. Alla ote hakuohjelmasta, johon em. asiat kyllä kohtuullisesti loksahtavat. Kommentteja, neuvoja?

Opetusministeriön Luovien alojen yritystoiminnan kasvun ja kansainvälistymisen kehittämisohjelman seuraava haku on 27.9. – 30.10.2009.
Ohjelma tukee valtakunnallisesti merkittäviä yhteishankkeita, jotka auttavat luovien alojen yritystoimintaa kasvamaan ja kansainvälistymään. Hankkeissa parannetaan toimijoiden valmiuksia ja liiketoimintaosaamista sekä tuotetaan uudenlaisia toimintamalleja luovien alojen ja muiden toimialojen väliseen yhteistyöhön. Ohjelma on ESR-kehittämisohjelma, jonka toteutusalueena on koko maa lukuun ottamatta Ahvenanmaata ja Itä-Suomea. Rahoittajaviranomainen on Etelä-Suomen lääninhallitus.
Syksyn hakukierrokselle hakemuksia toivotaan seuraavilta painopistealueilta:
1. Tuote- ja palvelukehitysosaamisen edistäminen
- Digitaalisen toimintaympäristön muutosten edellyttämä osaamisen kehittäminen
- Luovien alojen yritysten ja muiden toimialojen välisten liiketoimintamallien rakentaminen
...