Koulutuksen monialaisuutta kuulutettaessa on myös muistettava, että oman alan osaaminen tulee ensin ja sen on tultava vahvaksi. Vasta sitten voi olla vahva muiden alojen vahvojen osaajien joukossa ja tuoda omaa näkökulmaa uskottavasti esille, esimerkiksi muotoilun, liiketalouden ja tekniikan rajapinnoissa. Tätä ovat painottaneet useat ammattilaiset ja tutkijat.
Innovaatiotoiminta mahdollistuu, kun eri alojen osaajien yhteistyössä syntyy konflikteja/ristiriitoja – esim. muotoilija, tradenomi ja koneinsinööri. Homogeenisessä "omassa" porukassa konsensus on helppoa, selkään taputtelu sujuu luonnikkaasti ja kahvitunnit muistetaan pitää ajallaan - eikä mitään todella uutta synny. Eihän konflikteista suoraan flow-olotilaan pääse, mutta konfliktien mahdollistamat näköalat johonkin todella uuteen vievät jo pitkän flow-matkan. Hyvässä tapauksessa ja yhteisen tavoitteen ymmärrystilassa.
- Vahva oman alan osaaminen, ammatti-identiteetti
- Rajapinta-alojen ymmärtäminen periaatetasolla, ei ammattilaisena
- Rajapinta-alojen osaajien yhteen laittaminen ja sitä kautta erilaisten törmäysten, konfliktien kautta innovointi (jonkun ongelman/tehtävän/projektin parissa)
TYT:ssä rajapintoja löytyy luontevasti ja niitä jo sekoitellaan mm. projektipajassa heti opintojen alussa. Projektipaja-jaksolla opiskelijoilla ei vielä ole omaa ammatti-identiteettiä ehtinyt rakentua ja jakson tärkein anti lieneekin enemmän yhdessä tekemisessä ja tutustumisessa eri alojen opiskelijoihin muutaman kuukauden mittaisessa projektissa. Tämä helpottaa myöhempää yhteistyötä, jota pitäisi saada myös opiskeluaikana mahdollistettua nykyistä paremmin. Myös työelämässä opiskeluajan suhteet ovat erittäin merkittäviä. Makes sense?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti