Muotoilutartunta muuttaa insinöörinkin ymmärryksen pysyvästi

VAROITUS: Turun ammattikorkeakoulussa on vapautettu vakava käyttäjäymmärrystä laajentava Muotoilubakteeri (basillus humanos designia). Toistaiseksi varoitus koskee vain insinöörikoulutusta ja erityisesti insinöörikoulutukseen hakeutuvia, mutta vaarana on laajeneminen myös muille koulutusaloille. Tartunnan tunnistaa mm. oudosta kyvystä asettua muiden ihmisten asemaan. Puhutaan empatia-oireyhtymästä, joka on kyllä keskeinen, muttei suinkaan ainoa oire. Edetessään tartunta ilmenee suurena määränä visualisoituja ideoita erilaisille lapuille ja muistivihkoihin. Näissä visualisoinneissa on merkille pantavaa voimakkaasti laajeneva, jopa holistinen, inhimillisen elämän eri osa-alueiden lennokas yhdistely ja kuitenkin ideoiden helppo ymmärrettävyys sekä eräänlainen mieltä kiihottavuus.


Varmin, joskin ainoastaan röntgenkuvissa havaittava ja vasta insinööriopiskelijan valmistumisen lähestyessä kallon otsalohkoon (siihen Excellence in Action -leiman viereen) ilmaantuva merkki tartunnasta on eräänlainen logomainen brändi, jossa lukee Design Action Included. Tällöin mitään ei enää ole tehtävissä, vaan insinöörin asenne ja näkökulma on pysyvästi kalibroitunut käyttäjäkeskeiseksi ja kulttuurilla kyllästetyksi. Vaikka vakavallakaan tartunnalla ei ole vaikutusta tekniseen tai matemaattiseen ymmärrykseen, saattaa aiemmin valmistuneiden insinöörien alkuun olla vaikea hyväksyä joukkoonsa tällaista kulttuurisesti valveutunutta ja visuaalisesti ajatuksiaan esittävää insinööriä, joita myös muotoiluinsinööreiksi on alettu kutsua.


HOITO-OHJE: Muotoilubakteeri, kuten muutkin humanus-luokan bakteerit, vaativat elääkseen hyvin avoimen kehittämisen ilmapiirin ja toisaalta desinfioituu ja huuhtoutuu pesuveden mukana pois jyrkästi teknistaloudellisen ja mekanistisen ajattelun ilmapiirissä. Muotoilubakteeria ei pidä missään nimessä sekoittaa esteettiseen ja pinnallisesti tarttuvaan Pyöristysbakteeriin (basillus esteticus R), jonka vaikutukset ilmenevät lähinnä koristelun ja itsekorostuksen lisääntymisenä ilman empaattista syvyyttä.
 

LOPPUSELVENNYS: Edellä oleva kirjoitus pohjautuu siihen, että Turun AMK on päättänyt luopua muotoilun koulutusvastuusta osana ammattikorkeakoulujen kulttuurialan leikkauksia ja asetettuja tutkintokattoja. Koska muotoilun koulutus kuitenkin nähdään merkityksellisenä osana Turun ammattikorkeakoulun opetustarjontaa, on päätetty suunnitella osaksi tekniikan opintoja muotoilun suuntautumismahdollisuus. 


Optimistisessa hengessä toivon, ettei muotoilubakteeria desinfioida ja korvata pinnallisella pyöristysbakteerilla, koska tarvitsemme syvällistä monimuotoisuutta Teknologisen ja oikeasti innovatiivisen korkeakoulun rakentamisessa.

Pohdintoja muotoilullisesta ja taiteellisesta ajattelusta

Liittyen tulevaan vierailuuni Iceland Academy of the Artsissa, minulle esitettiin pyyntö puhua opiskelijoille muotoiluajattelun eduista taiteen opetuksessa (give a lecture for my students on the benefits on design thinking in art education). Hetken nieleskeltyäni aloin miettiä asiaa: onko muotoilijoiden ajattelutapa vierasta taiteilijoille tai miten se taiteellisesta ajattelusta kenties eroaa? En ole varmistanut, tarkoitettiinko pyynnössä ns. fine artsia vai sellaista artsia, joka Iceland Academy of the Artsissa sisältää myös muotoilun. Ajattelin kuitenkin, että koska muotoilijoille muotoilullisen ajattelutavan avaamisen ja tietoisuuteen saattamisen merkitys on itsestään selvää, pyynnössä on kyse muotoilullisen ajattelun mahdollisista eduista muussa taiteen opetuksessa.


Ennen kuin haasteeseen voi mitenkään vastata, pitää molemmat ajattelutavat jotenkin määritellä. Muotoiluajattelusta, suunnitteluajattelusta tai design thinkingistä on viime vuosina puhuttu ja kirjoitettu paljon, mutta yksinkertaistan ajattelutavan määritelmäksi: empaattinen, holistinen ja luova. Empaattisuus on suunnittelun kohteita, käyttäjiä, huomioivaa, suunnitteluun mukaan ottavaa ja lopulta ehkä ymmärtävääkin suunnittelua. Holistisuus on läheltä ja kaukaa tarkastelua, ajan ilmiöiden ja kokonaisuuksien näkemistä ja yksityiskohtien kautta kokonaisuuksien tekemistä. Luovuus on kykyä yllättää (käyttäjä) iloisesti yhdistelemällä jatkuvasti muuttuvasta kokonaisuudesta löytyviä asioita (jatkuvasti muuttuviin) olosuhteisiin vastaavasti ja täten kokonaisuutta ainakin hetkellisesti eheyttävästi.


Mutta voiko tai ainakaan, voinko, alkaa määritellä taiteellista ajattelua? Koetan omasta muotoilijan näkökulmasta sovitella em. määrittelyni ominaisuuksia Taiteelliseen ajattelutapaan: Empaattisuus voisi olla taiteen kokijoita intuition ja havainnoinnin kautta ymmärtävää, huomioivaa, muttei välttämättä huomioon ottavaa, ja lopulta kuitenkin yllättävää taiteilua. Holistisuus on maailmaa ja sen jatkuvan muutoksen kokemista ja ajan ilmiöiden tulkintaa ja niihin kantaa ottamista oman taiteilijuuden kautta. Luovuus on kykyä osua yllättävästi ja silittelemättä ajan sirpaleita yhdistelemällä. Tiedän, etteivät nuo määritelmäni määrittele kumpaakaan asiaa kovin pitkälle, etenkään taidetta, mutta toimivat ainakin jonkinlaisina välineinä muotoilun ja taiteen välisien erojen ja yhtäläisyyksien tarkastelussa.


Koetan vielä kytkeä yhteen:
Empatia: Muotoilijaa empatia ohjaa erilaisten menetelmien kautta ymmärrettäviin ja iloakin tuottaviin sekä yhteisön toiminnan sujuvuutta edistäviin ratkaisuihin. Taiteilijaa empatia voi ohjata toisaalta miellyttämiseen, mutta ehkä vielä enemmän herättämiseen nukuttamisen sijaan. Tietoista kohderyhmäajattelua – muotoilun käyttäjät, taiteen kokijat – lienee enemmän muotoilun puolella, vai?
Holistisuus: Muotoilijan on aina astuttava ulos omasta itsestä, asioita suunnitellaan aina muille, vaikka ehkä myös itselle, joten omaan maailmaan ei voi jäädä suunnittelemaan. Toisaalta myös muotoilijan tuotos on aina jonkinlainen suodatus muotoilijan läpi, mutta yhä harvemmin vain yhden muotoilijan tai vain muotoilijan. Voin olla väärässä tai yleistää epäreilusti väittäessäni, että taiteilija tekee ensin itselle. Rohkenen kuitenkin väittää, että taiteilijalla asiat (aika, ympäröivä maailma, ihmiset) suodattuvat muotoilijaa enemmän oman sisäisen maailman lävitse ja heijastelee sieltä jotain yleismaailmallisesti. Onnistuessaan myös muut taiteen kokijat kuin taiteilija itse kokevat – eheytyvät, inspiroituvat ja saavat eväitä nähdä toisin.
Luovuus ohjaa näkemään, kokemaan ja tekemään uudella tavalla, että tuottaisi iloa ja sujuvuutta, ja että herättäisi näkemään kokonaisuuden ja yksityiskohdat niin ympärillään kuin itsessäänkin.


Onko muotoilullisen ajattelutavan ja taiteellisen ajattelutavan välillä siis sellaista eroa, että muotoilullisen ajattelutavan voisi tuovan jotain iloa tai etua taiteen opetukseen? Tai toisiko se etua olennaisten erojenkaan myötä? Tässä ajaudun taas melko sameille vesille, koska en tunne riittävästi taiteen opetuksen sisältöjä. Tämän myöntäen voin kuitenkin pohdiskella, että empatian osalta muotoilulliseen ajatteluun liittyvillä käyttäjäkeskeisyyden keinoilla, esimerkiksi erilaisilla osallistamisen menetelmillä voisi olla käyttöä molemmilla puolilla – ja koska epäilemättä käytössä onkin, näitä menetelmiä ja niiden erilaisia käyttötapoja täytyisi enemmän jakaa ja käyttää myös yhdessä. Näin osallistavuuden ja yhteisöllisyyden synnyttämiä yksityisiä ja yhteisiä oivalluksia voisi hyödyntää niin muotoilun kuin taiteenkin näkökulmista entistä parempien paikallisten ja globaalien yhteisöjen luomisessa.
Holistisuuden tavoitteeseen liittyen myös erilaiset havainnoinnin ja ennen kaikkea havaitsemisen menetelmät ovat muotoilussa tärkeitä nykyhetken ja tulevaisuuden mahdollisuuksien luotaamiseksi. Herkkyyttä nähdä ja kokea tarvitaan molemmilla aloilla, mutta taiteilijalla löytyy ehkä vielä luontaisemmin kykyä aistia ja nähdä näkymättömissäkin olevaa. Luovan ideoinnin menetelmiä käytetään molemmissa varmasti, mutta ovatko ne niitä samoja? Eroja voi löytyä siitä, että muotoilussa koko ajan enemmän myös luovan työn vaihetta tehdään yhdessä useiden muotoilijoiden tai muidenkin ammattilaisten kesken ja taiteessa ohjakset ajatuksien tuottamisessa ovat selkeämmin yhdellä, vaikka toteutuksessa olisikin erilaisia osaajia tai apulaisia mukana. Toisaalta molemmissa tarvitaan johtajaa, joka pystyy saamaan kaikki osallistujat mukaan pyrkimään kohti yhteistä visiota. Tässä voisi olla muotoilussa, muotoilujohtamisessa ja johtamisessa yleensäkin oppimista taiteen aloilta: miten orkesterin johtaja tai elokuva- ja teatteriohjaaja saavat yksilöiden luovat voimat maksimaalisesti hyödynnettyä ensin yhteiseksi ja sitten yhteisesti koettavaan teokseen?

Sanomattakin on selvää, että empaattisuus, holistisuus ja luovuus eivät ole erillisiä ilmiöitä, vaan tukevat toisiaan päällekkäisissä ajattelun ja tekemisen prosesseissa. Jatkan pohdintaa aiheesta ja kenties kirjoittamistakin myöhemmin lisää.

Osallistavaa muotoilua - GovJam Turku 2015. Kuva Tarmo Karhu

Osallistavaa muotoilua - GovJam Turku 2015. Kuva Tarmo Karhu

Osallistavaa taiteilua - Ruisrock-salko 2015 - #Ruisrocksalko. Kuva Tarmo Karhu

Osallistavaa taiteilua - Ruisrock-salko 2015 - #Ruisrocksalko. Kuva Tarmo Karhu

Muotoilupetokset ja muotoilualan sisäinen ranking

Nyt ei enää sievistellä muotoilun arvokeskustelussa, jossa kansallisylpeytemme Marimekko velloo hurrikaanin keskiössä. Arkkitehti Juhani Risku tylyttää koko poppoon henkilöistä instituutioihin kritiikkiblogissaan: http://kritiikkiblogi.wordpress.com/2013/08/01/muotoilujohtajuus-marimekko-ja-muotoilun-kunnia/ 

Samalla hän ikäänkuin ohimennen suorittaa muotoilualan sisäistä arvottamista: "...että graafinen suunnittelija ja kuvittaja on keveimmän muotoilualan eli piirustusalan ammattilainen." Kun tämä tulee arkkitehdin kynästä, tulee väistämättä mieleen ajatus, että arkkitehtuuri edustaa kirjoittajalle sitä painavinta muotoilualalla. Näinkö on? 

Cradle to Cradle Certification

One more for today and for the road, because this is the road we should follow!

The link: http://c2ccertified.org/

and the introduction:

Design Thinking Movie

I found this too! Should it be ordered to our University? I guess so.

http://designthinkingmovie.com

Design Thinking for Educators

Design Thinking can start small, starts with empathy and is collaborative. I found this site and toolkit for all educators, not just for us in the Design education.

http://www.designthinkingforeducators.com/

New Curriculum of Design - some thoughts

What is design today? What should the design education be today, or tomorrow? How much we should obey the local needs and how much the global ones? Are they the same?

We are, especially now, considering these things in Turku, when the government is cutting the design education in Turku to the minimum (and still letting some of it remain). Here some ideas (not just mine), what are at least some of the essential things in design. Title of the new design curriculum could be User Experience Design, including these kind of viewpoints:

• Service design viewpoint > Design is about to serve
• Universal design viewpoint > Design for All
• Ergonomics viewpoint > physical, cognitive and organizational
• User Centered viewpoint > there is a user, always
• User emotions viewpoint > Design touches the emotions

Business and entrepreneurship with the things above in mind.
Materials and immaterials with the things above in mind.
RDI-actions in the University with the things above in mind.

Everything above is labelled by the Design thinking (creative thinking), which should be the dominant character of a designer. Other skills come after that.

• Ability to see the needs and the possibilities (users, customers, society and the whole world)
• Ability to see the different touchpoints and will to act in collaborations with these different parties

VERSOT12 -muotoilun kevätnäyttely

Näyttelyssä esitellään kevään aikana tehtyjä opinnäytetöitä, joista suurin osa on tehty toimeksiantoina suomalaisille yrityksille, esimerkkeinä MUM'sille suunniteltu penkki ja laukkumallisto Gollalle. Esillä on myös projektiluontoisesti tehtyjä suunnittelutöitä aina mopoautojen suunnittelusta Snob Factorylle suunniteltuun vaatemallistoon. Lisäksi näyttelyssä pääsee tutustumaan Nuori Yrittäjyys, Oma Yritys -kurssilla tämän talven aikana perustettuihin muotoiluyrityksiin ja heidän tuotteisiinsa.
Tapahtuma on osa Turku Design Festivalia. http://www.turkudesignfestival.fi/

Näyttely avoinna 9.-15.5.2012

KE klo 10.00 – 16.00
TO-PE klo 10.00 – 18.00
LA-SU klo 10.00 – 16.00
MA-TI klo 10.00 – 18.00

Mikä muoto! Mikä muotoilu? -näytös 1

Mikä muoto! Mikä muotoilu? -show from Tarmo Karhu on Vimeo.

Tarvitaanko muotoilijoita ja miksi?

Muotoilun avulla tuotteille ja palveluille luodaan lisäarvoa, joka tekee niistä houkuttelevampia kuin muut teknisesti tai hinnaltaan vastaavat. Aina vaan uudella muotoilulla tätä lisäarvon luomisen sykliä pidetään yllä. Tämä lienee faktaa ja näin kapitalistinen jatkuvaan kasvuun perustuva taloutemme pyörii. Jo pelkästään tämän vuoksi on omituista, että vahvasti tässä talousmallissa mukana oleva Suomemme haluaa karsia muotoilun koulutusta säästösyihin vedoten.

Mutta mitä tämä muotoilun avulla saatu lisäarvo oikeasti on? Miksi se on houkuttelevaa ja onko sillä syvempää merkitystä?

Pinnallisimmillaan lisäarvo tarkoittaa ihmisen vaihtelun ja näyttämisen haluun pohjautuvaa sekä uutuudella ja erilaisuudella luotua kiinnostavuutta. Pintaa, mutta taloudellisesti merkittävää. Pintaa syvemmälle mentäessä houkuttelevuus voi syntyä mielikuvista liittyen tuotteen tai palvelun käyttämisen ymmärrettävyyteen, miellyttävyyteen, helppouteen sekä onnistumisen ja turvallisuuden tunteisiin tai vaikka vaarallisuuden tunteeseen, jos niin halutaan - positiiviseen käyttäjäkokemukseen, jotka hyvissä tuotteissa ja palveluissa lunastetaan myös todellisuudessa.

Muotoilijan keskeinen huomion kohde on siis käyttäjäkokemus. Osatakseen vaikuttaa käyttäjäkokemukseen muotoilijan on ymmärrettävä käyttäjää eli ihmistä sekä niitä tilanteita, joissa muotoilun kohteet ovat jossakin roolissa. Tämä riippumatta siitä, onko muotoiltavana hajuvesi- tai viskipullo, seinätapetti tai kirkkotekstiili, lypsyjakkara tai lepotuoli, uimapuku tai työasu, pelikone tai pelin maailma, sukellusvene tai luxusristeilijä, kirjaston lainauspalvelu tai lääkärin varauspalvelu, pitserian nettisivut tai itse pitsa - kaikki mahdollinen, missä ihminen on yhtenä osapuolena huseeraamassa haluineen ja kykyineen sekä aivoituksineen ja ruumiinjäsenineen.

Jos suunnitteluprosessissa ei ole mukana käyttäjää ja käyttötilannetta ymmärtävää muotoilijaa, tuloksena voi kyllä syntyä (sinällään) toimivia tuotteita, mutta niitä ei haluta tai ymmärretä. Vastaavasti ilman insinööriä voidaan löytää käyttäjän tarve, mutta ei teknistä ratkaisua tarpeen tyydyttämiseen. Ilman talousosaajaa voidaan suunnitella käytettävä ja teknisesti toimiva tuote, jota kenelläkään ei ole varaa ostaa ja tilinpäätöksessä viivan alla on miinusta.

Ihmisille suunnattujen tuotteiden ja palvelujen suunnittelussa ja toteuttamisessa tarvitaan siis monenlaisia erityisosaajia, joilla jokaisella on ymmärrys muiden osaamisen tarpeellisuudesta sekä kyky toimia yhdessä niin omaa kuin muidenkin osaamista arvostaen.

”MIKÄ MUOTO? MIKÄ MUOTOILU?” kysytään opetusministeriössä

No se MUOTOILU, joka vaikuttaa kaikkialle ja tuottaa lisäarvoa niin yksittäisille käyttäjille kuin yleiselle taloudellekin! Siitä huolimatta opetusministeriö on ehdottanut, että muotoilun koulutus on lopetettava Turun ammattikorkeakoulusta ja näin ollen suomenkielisenä koko Länsi-Suomen alueelta. Turun ammattikorkeakoulun muotoilun koulutuksen lopettaminen on Opetusministeriön valuvirhe, joka on korjattava! Muun muassa uusin Tekesin julkaisema Näköalat-lehti keskittyy muotoiluun, koska muotoilu nähdään sielläkin nimenomaan (ainoana?) mahdollisuutena Suomelle.

Muotoilu on vahvasti oma osa-alueensa eikä riittävää muotoiluosaamista voida saavuttaa esimerkiksi kaupallisen tai insinöörikoulutuksen ohessa, mutta opintojaksojen tai valinnaisten moduulien kautta voidaan saavuttaa riittävää muotoiluymmärrystä, että osataan nähdä muotoilutarpeet niillä omilla aloilla. Tällaisessa systeemissä myös muotoilun opiskelijat voivat erikoistua jonkin muun alan ymmärtämiseen ja oppia näkemään muotoilumahdollisuudet siellä. Näitä muotoilumahdollisuuksiahan voi löytää kaikilta niiltä aloilta ja alueilta, missä me ihmiset toimimme. Muotoiluosaamisen avulla aineelliset ja aineettomat tuotteet ja palvelut sekä näitä molempia yhdistävät järjestelmät saadaan paremmin ymmärrettäviksi, helppokäyttöisemmiksi, miellyttävämmiksi ja jopa elämyksellisiksi. Juuri tällaista monialaista talouden, tekniikan, ympäristö- ja muotoiluosaamisen systeemiä pyrimme koko ajan kehittämään eteenpäin Turun ammattikorkeakoulussa.

Mielestäni muotoilun koulutusta olisi siis lisättävä entisestään, jotta pystymme tyydyttämään tämän kaikkialla olevan valtavan muotoilun tarpeen!

Tervetuloa Mikä muoto! Mikä muotoilu? -tapahtumaan perjantaina 16.12.2011 Köysiteatteriin (Linnankatu 54, Turku) klo 17.30-21.00!

http://mikamuoto.blogspot.com/

Markkinaunissakävelijät, aatelkaapa ite!

Ajan Henki from Ajan Henki on Vimeo.

Virallinen julkaisu
2011

Playing is fun and by playing things get better done

Tässäpä Habitare-messuryhmämme kuvaama ja Hanna Vuoren laatima video messuille menevistä töistä ja tekijöistä.


TUAS Design: Play+1+1>3 from Tarmo Karhu on Vimeo.

Perinteinen teollisen muotoilun muotoiluprosessi

Hieno video viskikarahvin muotoiluprosessista 1960-luvun Amerikassa - mahtavaa käden taitoa, paljon kahvia ja tupakkia!


Design story: The Decanter from Landor Associates on Vimeo.

The Flow of Design Thinking

Turun AMK:n muotoilun koulutusohjelma 2011-2015 kaavioksi visualisoituna.

Luova hulluus vai hullu luovuus?

Ihan sama, siis ihan oikeasti sama.
http://www.humantific.com/creative-minds-mimic-schizophrenia/

Samankaltaisia huomioita on myös Michael Shermerin TED-luennossa alla.

Bloomin tikkapeli

Opetussuunnitelmatyö on hauskaa, kun Bloomin oivaltaa! Tikkapelissä joutuu suorittamaan heittotaidon mukaisesti myös älyllisiä tehtäviä.

Idea ja kuva Tarmo Karhu

Hyi! Innovatiivisuus on inhottavaa!

"Missä puistatus, siellä idea", Alf Rehn Kauppalehden Optiossa.

Pirstaleinen malli pirstaleina

Nykyinen maailmamme, myös muotoilun osalta, on koko ajan monimutkaisempi ja pirstaleisempi. Mahdollisuudet tehdä ja kokea asioita tai kerätä tavaraa ylittävät yksilön järjen rajat ja saavat meidät turhautumaan ja kokemaan itsemme riittämättömiksi. Toisaalta pirstaleisuus on myös näennäistä, kun ideologisessa mielessä yksi kuluttamisen ja kasvun malli hallitsee ja tarjoaa näitä "vaihtoehtojaan". Kyseinen malli kylläkin näyttää olevan menossa kohti matkansa päätä, mikä näen positiivisena mahdollisuutena muutokselle. Negatiivinen puoli tässä muutoksen tuulessa on, että malli (ylitehokas monster truck) ajaa kaasu pohjassa kohti kallioleikkausta ja me kaikki olemme kyydissä kaasua polkemassa. Radiopuhelimet-yhtye pukee tämän nätisti sanoiksi kappaleessaan Globaali anaali: "Vaikka vituttaakin myöntää, asuu jokaisessa meistä, omahyväinen, ahne nisti, Mister Maximal Mulqvisti".

Haaste muotoilulle tässä kaoottisessa maailmassa on tehdä kaaokseen ymmärrettävyyden ja yksinkertaisuuden saarekkeita. Se tarkoittaa monimutkaisen ja usein keskenään ristiriitaistenkin tietojen jalostamista eri näkökulmista ymmärrettäviksi ratkaisuiksi. Onnistunut ymmärrettävä muotoilu elähdyttää ja luo merkityksiä elämäämme. Epäonnistunut muotoilu turhauttaa ja aiheuttaa Camus'laisia sivullisuuden oireita.

In need of Less but better or Good enough

The great design thinker Victor Papanek's well known line "There are professions more harmful than industrial design, but only a few of them" is now more truth than ever. As Alf Rehn said it in Designing Slow Life Conference: " We don't need more, we need less, but better". Well, what is better and from whose point of view? That is more tricky, because for the user  producer's good enough is often better than the producer's best possible, as Alf Rehn also said (about).

http://www.davidreport.com/File/update/371/