Markkinaunissakävelijät, aatelkaapa ite!

Ajan Henki from Ajan Henki on Vimeo.

Virallinen julkaisu
2011

Playing is fun and by playing things get better done

Tässäpä Habitare-messuryhmämme kuvaama ja Hanna Vuoren laatima video messuille menevistä töistä ja tekijöistä.


TUAS Design: Play+1+1>3 from Tarmo Karhu on Vimeo.

Perinteinen teollisen muotoilun muotoiluprosessi

Hieno video viskikarahvin muotoiluprosessista 1960-luvun Amerikassa - mahtavaa käden taitoa, paljon kahvia ja tupakkia!


Design story: The Decanter from Landor Associates on Vimeo.

The Flow of Design Thinking

Turun AMK:n muotoilun koulutusohjelma 2011-2015 kaavioksi visualisoituna.

Luova hulluus vai hullu luovuus?

Ihan sama, siis ihan oikeasti sama.
http://www.humantific.com/creative-minds-mimic-schizophrenia/

Samankaltaisia huomioita on myös Michael Shermerin TED-luennossa alla.

Bloomin tikkapeli

Opetussuunnitelmatyö on hauskaa, kun Bloomin oivaltaa! Tikkapelissä joutuu suorittamaan heittotaidon mukaisesti myös älyllisiä tehtäviä.

Idea ja kuva Tarmo Karhu

Hyi! Innovatiivisuus on inhottavaa!

"Missä puistatus, siellä idea", Alf Rehn Kauppalehden Optiossa.

Pirstaleinen malli pirstaleina

Nykyinen maailmamme, myös muotoilun osalta, on koko ajan monimutkaisempi ja pirstaleisempi. Mahdollisuudet tehdä ja kokea asioita tai kerätä tavaraa ylittävät yksilön järjen rajat ja saavat meidät turhautumaan ja kokemaan itsemme riittämättömiksi. Toisaalta pirstaleisuus on myös näennäistä, kun ideologisessa mielessä yksi kuluttamisen ja kasvun malli hallitsee ja tarjoaa näitä "vaihtoehtojaan". Kyseinen malli kylläkin näyttää olevan menossa kohti matkansa päätä, mikä näen positiivisena mahdollisuutena muutokselle. Negatiivinen puoli tässä muutoksen tuulessa on, että malli (ylitehokas monster truck) ajaa kaasu pohjassa kohti kallioleikkausta ja me kaikki olemme kyydissä kaasua polkemassa. Radiopuhelimet-yhtye pukee tämän nätisti sanoiksi kappaleessaan Globaali anaali: "Vaikka vituttaakin myöntää, asuu jokaisessa meistä, omahyväinen, ahne nisti, Mister Maximal Mulqvisti".

Haaste muotoilulle tässä kaoottisessa maailmassa on tehdä kaaokseen ymmärrettävyyden ja yksinkertaisuuden saarekkeita. Se tarkoittaa monimutkaisen ja usein keskenään ristiriitaistenkin tietojen jalostamista eri näkökulmista ymmärrettäviksi ratkaisuiksi. Onnistunut ymmärrettävä muotoilu elähdyttää ja luo merkityksiä elämäämme. Epäonnistunut muotoilu turhauttaa ja aiheuttaa Camus'laisia sivullisuuden oireita.

In need of Less but better or Good enough

The great design thinker Victor Papanek's well known line "There are professions more harmful than industrial design, but only a few of them" is now more truth than ever. As Alf Rehn said it in Designing Slow Life Conference: " We don't need more, we need less, but better". Well, what is better and from whose point of view? That is more tricky, because for the user  producer's good enough is often better than the producer's best possible, as Alf Rehn also said (about).

http://www.davidreport.com/File/update/371/

Energiaa säästävä fundamentalisti - Martyr

http://www.theplaycoalition.net/projects/project_2/project-2.html

Design thinking = visual thinking?

I've been thinking of design thinking now for a while (well, not for very long). How does it correlate to visual thinking, pattern thinking and verbal thinking? Could design thinking be all of these, but from different viewpoints? Would it still be design thinking and if would, how? I see design thinking as a holistic way, which combines different methods and leads one to see possibilities in touchpoints of things.

TED is great!

Sympaattinen iilimato - biomimiikkaa hauskimmillaan

Tämä matonen imee sähköä ravinnoksi ladattaville laitteillesi ja lakkaa tuputtamasta lisää, kun "masu" on täysi.


Outlet Regulator Video from conor klein on Vimeo.

Muotoilu muutoksessa - Muotoilutoimisto Provoken raportti TEM:lle

Uutiskirje:
http://www.tem.fi/index.phtml?98159_m=98167&s=3710

Raportti:
http://www.tem.fi/files/26019/MUOTOILUN-MUUTTUNUT-ROOLI-1-2-2010.pdf

Human biology vs. Sustainable innovations

For some reason I started to write this rough thinking down in English and I was too in it to think again, so here you are:

The nature of the nature is opportunistic and as humans we as well act in an opportunistic way: we do what is good for us as a species – or so our biology and genes think. But as human beings with huge brains we have learned to design and the combination of opportunistic biology and ability to design has been a dangerous combination for all the rest of the species, and so for us too. We have only backed up our biology, done what it tells us to do: grow, expand, breed, multiply. We have been very good in that because of our ability to innovate new ways of being more effective in growth and by competing with others for always trying to be better than the others to get more for ourselves. That’s how we have developed to the point where we are now. But I think the bottom line is our opportunistic nature as biological creatures, which we have backed up by our designing brains. We STILL are guided by our biology: for example a guy wants to have a sports car, because (one possible REAL reason) it would be a great lady magnet. Some explanations and reasoning for buying it could be that there are good safety belts or some other "reasons", that men can produce in situations like this, but what the biology tells us is that by getting that lovely thing you would be a better male in the eyes of the females. And as much as there are males acting like this, there are also some females left thinking “what a rooster with a smashing tail”. And other males think “I have to get a greater tail!” Not all, but many. Still. I am not saying it's all bad, but definitely there is some bad consequences and that is why we should also recognize the real reasons behind our behaviour.
What are sustainable innovations then? Well, sustainable innovating and design can begin to exist when we start to THINK, what is good for us and for human welfare and stop being just puppets for our ancient genes. Because our genes are somewhere about million years ago back in time, I guess, and they don’t know what we have achieved by using our brains. But if they knew, I am sure they would tell us to act differently in order to survive as a species. By being a part of the nature and DOING what is good for others too we can find what is good for us. As a species, we cannot survive alone though the rest of the nature would survive without us quite well. So let’s continue in being innovative, but in a sustainable way and stop being a threat to the rest of the nature. Sustainable innovations can also be as FUN as common innovations, right?

Innovatiivista muotoilua!

Brittimuotoilijan, Nadine Jarvisin (s. 1982), ennakkoluulotonta ajattelua: Tuhkauurna, joka sisältää vainajan tuhkasta (runsaasti hiiltä) valmistettuja kyniä. Jos vaikka kirjoittaisi isoisän muistelmat postuumisti.

http://www.nadinejarvis.com/projects/carbon_copies

Näkökulmia muotoiluun ja koulutukseen

Millaisista lähtökohdista kehittämisen tai uudistamisen pitäisi lähteä? Alla joitakin vaihtoehtoja ja näkökulmia, joiden mukaan muotoilun sisältöjä kenties voisi jakaa ja ottaa suunnittelun pohjaksi.

1. Muotoilun tulokset ja ilmenemismuodot

• Palvelut, immateriaalisuus
• 3-ulotteisuus, materiaalisuus (3D)
• 2-ulotteisuus, pinnat (2D)
• Muotoilukokonaisuudet ja niiden hallinta (Design Management)

2. Talous ja kulttuuri

• Teollinen muotoilu - lisäarvo taloudelle ja käyttäjälle (tässä järjestyksessä)
• Taideteollinen muotoilu - kulttuurinen itseisarvo, muut lisäarvot käyttäjälle ja taloudelle
• Palvelut vai kokemuksellisuus, kokemuksellinen palvelu vai palveluna kokemus?

3. Historia, nykyisyys ja tulevaisuus

• Omat kompetenssit ja perinteiden arvot tai taakka
• Nykyinen elinkeinoelämän rakenne
• Tulevaisuus voi olla mitä tahansa nykyisyydestä riippumatta ja meistä itsestämme riippuen (Olli Hietanen, TSE)
• Nykyisyyden myötäilyn ja visioivan kyseenalaistamisen suhde

4.  Ihminen ja yhteiskunta

• Ihminen käyttäjänä, asiakkaana, kuluttajana ja kansalaisena
• Talous ihmisen kautta. ihminen talouden kautta, kokonaisuudesta yksilöön, yksilöstä kokonaisuuteen - yhteiskunnallisuus, markkinalähtöisyys vai yksilöllisyys?
• Jos muotoilu on hyvinvoinnin yksi mahdollistaja, mitkä ovat näkemykset hyvinvoinnin mittareista ja hyvinvoinnin tavoittelemisen tavoista ts. mikä koetaan hyvinvoinniksi?

5. Identiteetin merkitys

• Oma identiteetti, erilaisuus - Ainoa ja paras, Outous ja muista poikkeavuus (Alf Rehn, ÅA - TS 13.12.09)
• Yhteinen identiteetti, samankaltaisuus - Lähes yhtä hyvä, yhtä hyvä, parempi kuin muut

6. Yleismaailmallisuus ja paikallisuus

• Palvellaanko aluetta suoraan vai yleisten periaatteiden kautta?
• Alueellisten painopisteiden ja yleismaailmallisen kehityksen suhde 

Muotoilun holistinen koulutusohjelma?

Palvelumuotoilun merkitys on lisääntynyt ja tulee vielä lisääntymään. Käytännössä se tarkoittaa muotoilun laajentumista sekä fyysisten esineiden konteksteihin että kokonaan immateriaaliseen eli aineettomaan muotoiluun. Holistisessa muotoilukäsitteessä kaikki muotoilu liittyy johonkin kokonaisuuteen, joka pitää ymmärtää ainakin yleisellä tasolla ennen kuin voi keskittyä johonkin kokonaisuuden osaan. Alla Mikko Kalhaman näkemysten pohjalta laadittu kuvio muotoilun kentän laajenemisesta muotoiluintensiivisyydeksi. Koko muotoilun voi nähdä erilaisina palveluina ja palvelukokonaisuuksina, joihin kuuluu sekä aineellista että aineetonta muotoilua. Palvelujen kohteena voi olla yksityiset käyttäjät/kuluttajat/asiakkaat (B to C), yritykset (B to B) tai voittoa tavoittelemattomat tahot ja organisaatiot. Kun palvelu on koulutusta ammattikorkeakoulussa, on ensisijaisena palvelun käyttäjänä opiskelija, ja valmistuneiden opiskelijoiden ja projektien kautta elinkeinoelämä ja muu yhteiskunta.

Muotoilun osa-alueiden laajeneminen ja toisiinsa limittyminen (Tarmo Karhu Mikko Kalhaman luonnoksesta)

Opiskelijan näkökulmasta kokonaisuuden voi nähdä matkana (journey), jossa ensimmäinen palvelukontakti (touchpoint) voi olla esimerkiksi hakuopas, lehti-ilmoitus tai nettisivut. Palvelumuotoilun näkökulmasta jo tässä vaiheessa on mahdollista vaikuttaa matkan onnistumiseen. Jatkossa kaikki opiskelun osat opintojaksoista työjärjestyksiin jne. ovat palvelujen näkökulmasta onnistumisien tai epäonnistumisien mahdollisuuksia. Tässä mielessä esimerkiksi opintosuunnitelma (OPS) on helppo nähdä tällaisena palvelukokonaisuutena, matkana, jossa opintokokonaisuudet ja -jaksot ovat matkan merkityksellisiä osia. Tavallaan ajattelu yleensä varmaan meneekin niin, että opiskelu on matka ammattilaisuuteen (AMK).

Koulutus matkana palvelujen kokonaisuudessa. (Tarmo Karhu)

Holistinen lähtökohta sinällään on itsestään selvä: kaikilla asioilla on erilaisia huomioon otettavia yhteyksiä ja konteksteja - jopa tynnyrissä tapahtuvilla (viskikin ottaa kypsyessään osansa tammitynnyristä ja tammitynnyri ottaa osansa huokosiensa kautta muusta ympäristöstä). Kun tämä holistisuus on ensimmäinen lähtökohta, innovatiivisuuteen olennaisesti liittyvä monialainen kanssakäynti myös ymmärretään itsestään selvästi tarpeelliseksi. Kaiken ei silti tarvitse tapahtua aina monialaisessa yhteistyössä ja omat erikoisosaamisalueet ovat edelleen yhtälailla ja ensisijaisesti tarpeellisia.

Olennaisina osina holistista muotoilukäsitettä, palveluiden kontekstia, ovat mm. käyttäjälähtöisyys ja kestävä kehitys. Käyttäjälähtöisyys on ehkäpä tärkein muotoilijan ohjenuora ja muotoilijan omin osaamisalue. Jos kestävä kehitys määritellään ympäristöllisenä, kulttuurisena, sosiaalisena ja taloudellisena kestävyytenä, se oikeastaan sisältää kaiken muun, mikä muotoilijan työtä ohjaa ja mihin muotoilijan työllä voi olla vaikutusta. Toisaalta käyttäjälähtöisyys ja kestävä kehitys ovat myös päällekkäisiä, koska esimerkiksi kulttuurisesti, sosiaalisesti, ympäristöllisesti tai taloudellisesti kestämätön muotoilu ei voi olla holistisesti katsottuna kovin käyttäjälähtöistä tai päinvastoin. Ehkä kuitenkin riittää, että tämä päällekkäisyys tiedostetaan.

On siis yksi muotoilukäsite, jonka sisällä on erilaisia erikoistumisalueita. Miten nämä erikoistumisalueet sitten pitäisi määritellä? Tällä hetkellä käytössämme olevat jaottelut ovat sekä asiasisällöllisiä että materiaaleihin nojaavia: teollinen muotoilu, tuotemuotoilu ja valmistus, tekstiili- ja vaatetussuunnittelu. Kaikilla on sinällään paikkansa jatkossakin, mutta ovatko otsikot sopivia kuvaamaan sisältöä parhailla mahdollisilla tavoilla, ovatko sisältöjen painotukset kohdallaan, sopivatko nimet keskenään yhteen ja täydentävätkö jaottelun eri alueet luontevasti toisiaan?

Alla linkin kautta muotoilun koulutuksemme nykyinen yleiskuvaus sekä suuntautumisiemme määrittelyt http://www.turkuamk.fi/Public/default.aspx?nodeid=13696&culture=fi-FI&contentlan=1

Simple, ergonomic, artistic and commercial

In Design Museum London I saw fine exhibitions: Less and More – The Design Ethos of Dieter Rams. His ten principles of design are absolutely up to date. Also there was an exhibition Ergonomics – Real Design, which brought up nicely the importance of user perspective in design through real design projects. In Tate Modern (it was huge!) I saw POP LIFE - Art In a Material World, where Andy Warhol and his followers showed the commercial side of art.

Richard Hamilton: Toaster Deluxe 1, 2008 (and Me)


These three exhibitions forms a great combination, that includes the different sides of design and all important. Dieter Rams’ line “Less, but better” evolves Mies van der Rohe’s famous slogan “Less is more” further. In the works of Rams, the esthetics is not the main focus, but the user experience. Normally, people’s life goes from desire followed by boredom followed again by desire and so on. In the design of Dieter Rams the product in a shop is maybe not so desirable, but the desire for it grows in the use of the product and no boredom will follow. A good simplicity needs a lot of work through complexity – achieving the simple is not as easy as the result may look. So simplicity is one desired design character.

Less and More, The Design Ethos of Dieter Rams & Ergonomics - Real Design


In the Ergonomics – Real Design exhibition focus was in the user of the product. There were different kinds of products from Fisco’s Handheld Tape Measures to the CERN Control Room. To understand the user designer may need to build things aiding the understanding, for example a suit that simulates the older age physical abilities. That one was used in designing the first Ford Focus. It can be called ergonomics or user centered design, but I think it’s the same focusing to the end user of the product. A designer is like a novelist or an actor, who has to know the human nature to be able to write or act a person. A designer also has to get into the user's skin – both the mind and the physics, like into the suit in the Ford Focus project. It is the basic of design.

Ergonomics and Safety Research Institute, Loughborough University: Third Age Simulation Suit, 1994.

The user is not always the customer, but the designer has to notice the difference and design for them both. That’s how we move to the third exhibition, POP LIFE – Art In a Material World in Tate Modern. There the shamelessly commercial artists like Andy Warhol, Jeff Koons, Takashi Murakami etc were shown as a self made brands. As Warhol has said “The best business is the best art” they have made their art to successful business. I 'm not worried if they are good art or not, I just see the connection between commercial pop art and good design. Artistic features and semantics give meaning to design so that the user wants to have the product. However to making user to want to keep the product longer the artistic features also have to go deeper in the product – they have to be at the heart of the product in composition of the elements and in true understanding of human nature and its needs. As well the pop art also is more than it first may seem. Anyway, economics is always an important part in design, whether the design is for commercial or non commercial purposes.

As a conclusion: Good Design is simple, includes the human aspects (the thin cover over an ape) and is shamelessly artistic and commercial

Tate Modern in London and POP LIFE

Innovaatioyhteisöteoriaa

Tässä hankesuunnitelmaa julkiseksi, jolloin se ainakin teoriassa on kommentoitavissa. Siitä otsikko.

Hankkeen tavoitteena on edistää PK-yritysten ja luovien alojen yritysten tuotekehitys- ja innovaatio-osaamista. Tähän tavoitteeseen pyritään yhteisöllisellä projektitoiminnalla, missä yhteisön muodostavat tuotekehitys- ja innovaatio-osaamista hakevat yritykset ja organisaatiot, oppilaitokset (Turun AMK ja kumppanit) opiskelijoineen ja opettajineen sekä toteutukseen osallistuvat yhteistyöyritykset (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Osapuolet muodostavat innovatiivisen yhteisön osallistumisen kautta (Karhu 2009)


Innovaatioyhteisön vaikutuksia
Yleisellä tasolla projektilla haetaan yhtä ratkaisua innovatiivisuuden tarpeeseen yhteisömäisen toiminnan kautta. Innovatiivisuus on niin yrityksille kuin oppilaitoksillekin säilymisen edellytys. Turun ammattikorkeakoulun monialaisuutta, yritysyhteyksiä ja kansainvälisiä yhteyksiä hyödyntämällä on mahdollista luoda kehittävä ja kehittyvä yhteisö, joka tukee luovuutta ja innovatiivisuutta. Konkreettisesti ratkaisuja haetaan asiakasyritysten tuotekehityksen ja innovoinnin ja näiden prosessien osaamisen kehittämistarpeisiin, opiskelijoiden ammatilliseen kasvuun, oppilaitoksen koko potentiaalin hyödyntämiseen, yhteistyöyritysten osaamisen lisäämiseen sekä kansainvälisten yhteyksien kehittämiseen. Kaiken pohjalla verkostoituminen osallistavan toiminnan kautta, missä yhdistävänä tekijänä ja punaisena lankana on muotoilu ja muotoiluajattelu.
Asiakasyritykset
Tuotekehitys- ja innovaatio-osaamisen merkitys yritystoiminnassa ymmärretään periaatteellisella tasolla melko laajasti, mutta käsitykset käytännön toteuttamisen tavoista voivat pk-sektorilla olla melko suppeita. Myös resurssit tarvittavaan tuotekehityksen laajuuteen usein puuttuvat. Future Design Lab -innovaatioyhteisö mahdollistaa asiakasyrityksiltä saatavien haasteiden laaja-alaisen käsittelyn, koska yhteisön toiminnassa on mukana opiskelijoita, ohjaajia ja yritysten ammattilaisia monialaisesti. Ymmärrys kokonaisuudesta osineen mahdollistuu prosessiin osallistumisen kautta. Prosessiin tuo laajuutta monialaisuus sekä opiskelijoiden tuoreet ideat ja innostus. Syvyyttä tuo ohjaajien ja erikoisosaajien ammattitaito ja näkemykset.
Osallistumisen kautta asiakasyritysten osaaminen ja hiljainenkin tieto on mahdollista saada käyttöön ja hyödyntää uuden kehittelyssä. Toisaalta osallistavuudella varmistetaan prosessiosaamisen lisääntyminen, vaikkei tuotekehitysprosessin tulokset suoraan johtaisikaan taloudelliseen menestykseen. Näin innovaatiotoimintaan aina sisältyvä taloudellinen riski ikään kuin kevenee. Prosessissa muodostuvista suhdeverkostoista tulee luonnollisesti jatkossa osa asiakasyritysten aineetonta pääomaa.

OpiskelijatTuotekehitys- ja innovaatio-osaaminen on keskeinen osa muotoilun opintoja ja merkittävänä myös tekniikan ja talouden aloilla. Yhteisissä yritysten kanssa tehtävissä projekteissa opitaan toisilta monialaisesti ja erilaiset asiayhteydet laajasti hahmottaen. Omien ajatusten monialaisiin vertaisnäkemyksiin (yhteisön opiskelijat) sekä mestarien syvälliseen tietoon (ohjaajat ja yritysten ammattilaiset) peilaaminen synnyttää luonnostaan innovatiivisuutta ja luovuutta. Ilman rikastavaa vuorovaikutusta eli luovassa tyhjiössä innovatiivisuutta ei synny (Pekka Himanen, 2007). Aktiivinen osallistuminen prosessiin osana monialaista ja -ulotteista yhteisöä antaa sen merkittävimmän osaamispääoman, jota jatkoreferensseinä toimivat projektituotokset ja syntyneet suhdeverkostot täydentävät.

OppilaitoksetAmmattikorkeakoulujen yksi merkittävä tehtävä Suomessa on alueellisen elinkeinoelämän palveleminen mm. T&K-toiminnan ja työvoimaksi valmistuvien opiskelijoiden kautta. Alueellisenkin menestymisen edellytyksenä on alueellisten rajojen ylitse ulottuva ajattelu puhumattakaan konkreettisista suhdeverkostoista. Vaikka opiskelumahdollisuuksien tasa-arvoisuuden katsotaan olevan yksi suomalaisen koulutuksen menestyksen tekijöistä, oppilaitokset kilpailevat käytännön tasolla lahjakkuuksista niin opiskelijoiden kuin henkilökunnankin suhteen. Lahjakkuudet hakeutuvat sinne, missä tehdään mielenkiintoisia asioita mielenkiintoisilla ja menestyksellisillä tavoilla viihtyisissä luovuutta tukevissa ilmapiirissä ja ympäristöissä. Aktiiviset verkostot elinkeinoelämään ja muuhun koulutuskenttään ovat merkittävä tekijä niin ulkoisen kiinnostavuuden kuin sisäisen kehittymisenkin rakentumisessa.

YhteistyöyrityksetInnovaatioyhteisössä mukana oleminen voi olla osa normaalia liiketoimintaa esimerkiksi palvelujen tarjoamisen kautta. Samanaikaisesti se voi olla oman toiminnan kehittämistä ja tuoreena pitämistä. Yhteisen toiminnan kautta on myös mahdollista luontevasti löytää ja rekrytoida osaavia työntekijöitä.

Some thoughts about Innovations

I have been thinking this enriching community and interdisciplinary learning: what are the best ways in making it work at the bachelor level? There are ways and have been for a while now of giving multidisciplinary and creative education at master's level like in ME310-studies at Stanford University U.S. or in IDBM-studies in Helsinki. These studies are international, interdisciplinary and they encourage to creativity. In this kind of studies students will make a long lasting relations and friendships that enrich their lives, also their professional ones. Still, I am sure that first you have to have the enthusiasm for the subject and the social curiosity - that you know you will have fun doing this with these different people. The professional or economic profit will follow, but it can not lead - anyway that is how I think and that is usually forgotten while having the economic expectations as the first and the most important thing. Does economic welfare lead to human welfare or other way around? Which comes first? Which is more important? Do I have to ask?

One challenge, they say, is how to get the most of the multidisciplinary possibilities and not to mix up the students' professional identity - "am I a designer/an engineer etc. or what and what to do with all this knowledge?" This is based on the idea that you have to have professional skills deep enough and by that a growing identity of some profession, before widening skills to other disciplines could make you a better professional. I guess, the Professional Identity is on a healthy base, when the widening the knowledge of yours also deepens your professional skills (as a designer, engineer, teacher or what ever the profession is) instead of fragmenting the identity to irrelevant pieces.

Other challenge is to build up creative environments and creative interactivity between students, teachers and companies. To make a creative spirit you need an enthusiastic teacher, the students who are willing to work together and an environment, that supports many kinds of activity. Good business relations and international connections will help in achieving that too. A Creative Community is a Heterogeneous Community, isn't it?