sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Tarvitaanko muotoilijoita ja miksi?
Muotoilun avulla tuotteille ja palveluille luodaan lisäarvoa, joka tekee niistä houkuttelevampia kuin muut teknisesti tai hinnaltaan vastaavat. Aina vaan uudella muotoilulla tätä lisäarvon luomisen sykliä pidetään yllä. Tämä lienee faktaa ja näin kapitalistinen jatkuvaan kasvuun perustuva taloutemme pyörii. Jo pelkästään tämän vuoksi on omituista, että vahvasti tässä talousmallissa mukana oleva Suomemme haluaa karsia muotoilun koulutusta säästösyihin vedoten.
Mutta mitä tämä muotoilun avulla saatu lisäarvo oikeasti on? Miksi se on houkuttelevaa ja onko sillä syvempää merkitystä?
Pinnallisimmillaan lisäarvo tarkoittaa ihmisen vaihtelun ja näyttämisen haluun pohjautuvaa sekä uutuudella ja erilaisuudella luotua kiinnostavuutta. Pintaa, mutta taloudellisesti merkittävää. Pintaa syvemmälle mentäessä houkuttelevuus voi syntyä mielikuvista liittyen tuotteen tai palvelun käyttämisen ymmärrettävyyteen, miellyttävyyteen, helppouteen sekä onnistumisen ja turvallisuuden tunteisiin tai vaikka vaarallisuuden tunteeseen, jos niin halutaan - positiiviseen käyttäjäkokemukseen, jotka hyvissä tuotteissa ja palveluissa lunastetaan myös todellisuudessa.
Muotoilijan keskeinen huomion kohde on siis käyttäjäkokemus. Osatakseen vaikuttaa käyttäjäkokemukseen muotoilijan on ymmärrettävä käyttäjää eli ihmistä sekä niitä tilanteita, joissa muotoilun kohteet ovat jossakin roolissa. Tämä riippumatta siitä, onko muotoiltavana hajuvesi- tai viskipullo, seinätapetti tai kirkkotekstiili, lypsyjakkara tai lepotuoli, uimapuku tai työasu, pelikone tai pelin maailma, sukellusvene tai luxusristeilijä, kirjaston lainauspalvelu tai lääkärin varauspalvelu, pitserian nettisivut tai itse pitsa - kaikki mahdollinen, missä ihminen on yhtenä osapuolena huseeraamassa haluineen ja kykyineen sekä aivoituksineen ja ruumiinjäsenineen.
Jos suunnitteluprosessissa ei ole mukana käyttäjää ja käyttötilannetta ymmärtävää muotoilijaa, tuloksena voi kyllä syntyä (sinällään) toimivia tuotteita, mutta niitä ei haluta tai ymmärretä. Vastaavasti ilman insinööriä voidaan löytää käyttäjän tarve, mutta ei teknistä ratkaisua tarpeen tyydyttämiseen. Ilman talousosaajaa voidaan suunnitella käytettävä ja teknisesti toimiva tuote, jota kenelläkään ei ole varaa ostaa ja tilinpäätöksessä viivan alla on miinusta.
Ihmisille suunnattujen tuotteiden ja palvelujen suunnittelussa ja toteuttamisessa tarvitaan siis monenlaisia erityisosaajia, joilla jokaisella on ymmärrys muiden osaamisen tarpeellisuudesta sekä kyky toimia yhdessä niin omaa kuin muidenkin osaamista arvostaen.
Mutta mitä tämä muotoilun avulla saatu lisäarvo oikeasti on? Miksi se on houkuttelevaa ja onko sillä syvempää merkitystä?
Pinnallisimmillaan lisäarvo tarkoittaa ihmisen vaihtelun ja näyttämisen haluun pohjautuvaa sekä uutuudella ja erilaisuudella luotua kiinnostavuutta. Pintaa, mutta taloudellisesti merkittävää. Pintaa syvemmälle mentäessä houkuttelevuus voi syntyä mielikuvista liittyen tuotteen tai palvelun käyttämisen ymmärrettävyyteen, miellyttävyyteen, helppouteen sekä onnistumisen ja turvallisuuden tunteisiin tai vaikka vaarallisuuden tunteeseen, jos niin halutaan - positiiviseen käyttäjäkokemukseen, jotka hyvissä tuotteissa ja palveluissa lunastetaan myös todellisuudessa.
Muotoilijan keskeinen huomion kohde on siis käyttäjäkokemus. Osatakseen vaikuttaa käyttäjäkokemukseen muotoilijan on ymmärrettävä käyttäjää eli ihmistä sekä niitä tilanteita, joissa muotoilun kohteet ovat jossakin roolissa. Tämä riippumatta siitä, onko muotoiltavana hajuvesi- tai viskipullo, seinätapetti tai kirkkotekstiili, lypsyjakkara tai lepotuoli, uimapuku tai työasu, pelikone tai pelin maailma, sukellusvene tai luxusristeilijä, kirjaston lainauspalvelu tai lääkärin varauspalvelu, pitserian nettisivut tai itse pitsa - kaikki mahdollinen, missä ihminen on yhtenä osapuolena huseeraamassa haluineen ja kykyineen sekä aivoituksineen ja ruumiinjäsenineen.
Jos suunnitteluprosessissa ei ole mukana käyttäjää ja käyttötilannetta ymmärtävää muotoilijaa, tuloksena voi kyllä syntyä (sinällään) toimivia tuotteita, mutta niitä ei haluta tai ymmärretä. Vastaavasti ilman insinööriä voidaan löytää käyttäjän tarve, mutta ei teknistä ratkaisua tarpeen tyydyttämiseen. Ilman talousosaajaa voidaan suunnitella käytettävä ja teknisesti toimiva tuote, jota kenelläkään ei ole varaa ostaa ja tilinpäätöksessä viivan alla on miinusta.
Ihmisille suunnattujen tuotteiden ja palvelujen suunnittelussa ja toteuttamisessa tarvitaan siis monenlaisia erityisosaajia, joilla jokaisella on ymmärrys muiden osaamisen tarpeellisuudesta sekä kyky toimia yhdessä niin omaa kuin muidenkin osaamista arvostaen.
perjantai 9. joulukuuta 2011
”MIKÄ MUOTO? MIKÄ MUOTOILU?” kysytään opetusministeriössä
No se MUOTOILU, joka vaikuttaa kaikkialle ja tuottaa lisäarvoa niin yksittäisille käyttäjille kuin yleiselle taloudellekin! Siitä huolimatta opetusministeriö on ehdottanut, että muotoilun koulutus on lopetettava Turun ammattikorkeakoulusta ja näin ollen suomenkielisenä koko Länsi-Suomen alueelta. Turun ammattikorkeakoulun muotoilun koulutuksen lopettaminen on Opetusministeriön valuvirhe, joka on korjattava! Muun muassa uusin Tekesin julkaisema Näköalat-lehti keskittyy muotoiluun, koska muotoilu nähdään sielläkin nimenomaan (ainoana?) mahdollisuutena Suomelle.
Muotoilu on vahvasti oma osa-alueensa eikä riittävää muotoiluosaamista voida saavuttaa esimerkiksi kaupallisen tai insinöörikoulutuksen ohessa, mutta opintojaksojen tai valinnaisten moduulien kautta voidaan saavuttaa riittävää muotoiluymmärrystä, että osataan nähdä muotoilutarpeet niillä omilla aloilla. Tällaisessa systeemissä myös muotoilun opiskelijat voivat erikoistua jonkin muun alan ymmärtämiseen ja oppia näkemään muotoilumahdollisuudet siellä. Näitä muotoilumahdollisuuksiahan voi löytää kaikilta niiltä aloilta ja alueilta, missä me ihmiset toimimme. Muotoiluosaamisen avulla aineelliset ja aineettomat tuotteet ja palvelut sekä näitä molempia yhdistävät järjestelmät saadaan paremmin ymmärrettäviksi, helppokäyttöisemmiksi, miellyttävämmiksi ja jopa elämyksellisiksi. Juuri tällaista monialaista talouden, tekniikan, ympäristö- ja muotoiluosaamisen systeemiä pyrimme koko ajan kehittämään eteenpäin Turun ammattikorkeakoulussa.
Mielestäni muotoilun koulutusta olisi siis lisättävä entisestään, jotta pystymme tyydyttämään tämän kaikkialla olevan valtavan muotoilun tarpeen!
Tervetuloa Mikä muoto! Mikä muotoilu? -tapahtumaan perjantaina 16.12.2011 Köysiteatteriin (Linnankatu 54, Turku) klo 17.30-21.00!
http://mikamuoto.blogspot.com/
Muotoilu on vahvasti oma osa-alueensa eikä riittävää muotoiluosaamista voida saavuttaa esimerkiksi kaupallisen tai insinöörikoulutuksen ohessa, mutta opintojaksojen tai valinnaisten moduulien kautta voidaan saavuttaa riittävää muotoiluymmärrystä, että osataan nähdä muotoilutarpeet niillä omilla aloilla. Tällaisessa systeemissä myös muotoilun opiskelijat voivat erikoistua jonkin muun alan ymmärtämiseen ja oppia näkemään muotoilumahdollisuudet siellä. Näitä muotoilumahdollisuuksiahan voi löytää kaikilta niiltä aloilta ja alueilta, missä me ihmiset toimimme. Muotoiluosaamisen avulla aineelliset ja aineettomat tuotteet ja palvelut sekä näitä molempia yhdistävät järjestelmät saadaan paremmin ymmärrettäviksi, helppokäyttöisemmiksi, miellyttävämmiksi ja jopa elämyksellisiksi. Juuri tällaista monialaista talouden, tekniikan, ympäristö- ja muotoiluosaamisen systeemiä pyrimme koko ajan kehittämään eteenpäin Turun ammattikorkeakoulussa.
Mielestäni muotoilun koulutusta olisi siis lisättävä entisestään, jotta pystymme tyydyttämään tämän kaikkialla olevan valtavan muotoilun tarpeen!
Tervetuloa Mikä muoto! Mikä muotoilu? -tapahtumaan perjantaina 16.12.2011 Köysiteatteriin (Linnankatu 54, Turku) klo 17.30-21.00!
http://mikamuoto.blogspot.com/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)